12/07/2016
Meripäivinä Kippari on käytännössä työtön. Vastuun painolasti pysyy muilta piilossa eikä ordereissa ole mitää omaa asemaa korostavaa. Minkään ei sovi sotkea pyhää, Pettersonin hämmentämää päiväjärjestystä, jolla Kippari pysyy merikartalla: kello kahdeksan aamupala, puoli kaksitoista lounas, kello kolme kahvi ja kello viisi päivällinen. Osoitan harjoittelijan luovaa ajattelua ja uudistushenkisyyttä; pienen pullikoinnin jälkeen Kippari asettuu uuteen room service-tehtäväänsä ja saan aamiaisen hyttiin kannettuna. Syömisten välissä ennustetaan tuulet ja aallot, tilantaan bunkkerit, saunotaan ja hoidetaan henkilöstöpolitiikka. Satamapäivien touhukkuus on lähes hellyttävää; paperityöt, purkin parkkeeraaminen ruutuun ja ruudusta ulos tekevät Kipparin päivästä hektisen. Drodgenin ränni Ruotsin ja Tanskan kapeimmassa kohdassa Malmön ja Kööpenhaminan välissä sotkee mennen tullen rauhalliset koti-iltamme, vaikka Kippari yrittää säätää nopeuttamme niin, että osuisimme kapeikkoon toimistoaikaan. Tunniksi Kippari nousee brygalle perämiehen ja autopilotin turvaksi. Katselen hytin ikkunoista Siltaa, Kastrupiin laskeutuvia ja sieltä nousevia koneita ja mietin murhia ratkovaa Sagaa. Laivalla hierarkia on räikeää, käytännössä sitä ei huomaa juuri missään. Möhkäleen sisällä elävä ja työskentelevä miniyhteisö soittaa yhteen kuin taitavin orkesteri. Jokaisen työpanos vaikuttaa kaikkiin ja jokaisen turvallisuus on kaikista riippuvainen. Yhden virhe voi olla kohtalokas kaikille. Työyhteisöongelmista ei näytä olevan tietoakaan. Kaiken kukkuraksi porukka näyttää viihtyvän. Ehdotan Kipparille maahommiksi kiertävän työhyvinvointiagentin jobia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti