10/04/2018
Terveisiä Pariisista! Tekisi kyllä mieli sanoa petturi-Pariisista. Mitä peliä se on, kun ihminen lähtee henkitoreissaan, kirsikanpuutostautisena hakemaan apua vaivoihinsa, niin hoitava taho on puina paljaina, kaljuna suoraan sanottuna.
Meinaan tuupertua tyrmistyksestä, kun ensimmäisenä päivänä puikkelehdimme vasemmalta rannalta Q de Montebellolle. Seinen toisella puolella kyyhöttää Notre Dame puti paljaiden oksien ympäröimänä. Marssin kadun yli puimaan nyrkkiä kirsikkapuille, noille pikku pettureille! Lähempi tarkastelu osoittaa, että toivoa nuppujen avautumisesta lähipäivinä ei juurikaan ole. Pariisin kevät on armottomasti myöhässä. Liityn marisevien pariisilaisten joukkoon manaamaan pitkää ja synkkää talvea sellaiseen maailmankolkkaan, missä ihmiset igluissaan ja hylkeennahoissaan eivät ymmärrä tuon taivaallista keveistä kukkamekoista ja vaaleanpunaisesta terälehtihattarasta.
Tres shock! Päivä menee sadatellessa. Mietin, kenelle voin reklamoida siitä, että kirsikkapuut eivät kuki, mutta mieleen tulee ainoastaan Jacques Chirac, Macron ja yläkerran hemmo, jotka kaikki kolme tuntuvat yhtä epäpäteviltä käsittelemään valitustani. Seuraavat viisi päivää käyn maanittelemassa nuppuja, mutta ne pysyvät visusti kiinni.
Ei auta pienen ihmisen kuin tyytyä kohtaloonsa kylmässä Pariisissa. Täydessä loistossa olevat magnoliat, Carrefourin parin euron kirsikkasuihkugeeli ja muutama muu ihanuus, joista lisää pikimmiten, pitävät kuin pitävätkin hymyn ensi hyytymisen jälkeen huulilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti