29/08/2015
Saan kutsun työpaikalleni tärkeään juhlaan. Moni epäilee, etten edes maksettuna astuisi paikalle täältä suloisesta joutilaisuudestani, mutta suorastaan hingun tilaisuuteen, jossa tapaan työkaverini. Tervehtiessäni pomoani tunnen miten täydellisen vapaa olen. Jo kolmas vuorotteluviikko on takana, mutta tätä ennen en ole tuntenut itseäni muuksi kuin tavalliseksi kesälomalaiseksi. Olen vierailija minut uuvuttaneessa ympäristössä, vapaa astumaan ovesta milloin haluan ja olemaan palaamatta yli kolmeensataan päivään. Vastaan kymmeniin "nomitäkuuluu"-kysymyksiin, ja vastausten edetessä hymyni levenee levenemistään ja "törkeänhyvää" alkaa kuulostaa jo lähes rivolta. Melkein kaikki näyttävät hyviltä ja kauniilta. Ne viheliäisimmätkin. Onneksi joukossa on monia, joita halaan mielelläni. Ja sitten ovat vielä Kollegat. Ilman heitä en palaisi. Heitä ikävöin aidosti. Tämän joukon kärjessä on ehdottomasti maisteri R.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti