MAKUMUISTOJA

30/10/2015

Vähiin ovat kutistuneet matkatuomiset. Muinoin raahasin laukkutolkulla Italiaa kotiin. Kun lentoyhtiön painorajat tulivat vastaan, asiassa auttoi Poste Italiane. Ehkä jossain vaiheessa tajusin, että sielun kotimaa on sielussa eikä se kantamalla muutu. Ehkä villein shoppailu-uhmaikäni vain meni ohi. Kaksia (vain !) kenkiä ja muutamaa vaatekappaletta lukuun ottamatta kotona Siciliasta on muistona makuja. Niitä toisimme niin mielellämme enemmänkin, mutta lähettämään emme ole päätyneet kuin viinejä. Vaaleanpunaisen Himalajan vuorisuolan vieruskipossa on Etnan mustaa vulkaanista suolaa, siis nimeltään. Suola ei ole Etnaa nähnytkään, mustat pilkut ovat kuivattuja oliiveja! Astuin taorminalaisessa herkkukaupassa suoraan turistiansaan, mutta non importa, jostain merestä (toivottavasti saarta ympäröivästä) se on ja nyt Alvarin aalloissa. Suklaan alkuperä on varma. Modica on kuulu monisatavuotisesta suklaanvalmistusperinteestään. Merisuolalla (!) maustettu tumma, rakeinen suklaapala suussa, silmät kiinni siirryn vaivatta sateiseen päiväämme kaupungissa ja ihanaan puotiin, jossa teimme ostoksia, myös alueella paahdettua Moak-kahvia. Maut helpottavat ikävää paremmin kuin yksikään laukku tai kengät. Kukkakaupasta löytyi vielä sattumalta pistaasipensaan oksa, miten kaunis, vaikka kuvissa valo ei riitä alkuunkaan. Voi tätä pimeää maata!

IKÄVÄ on ON

26/10/2015

Elän välitilassa. Ensimmäistä kertaa kotiin tulon jälkeen ulkona pilkahtaa aurinko. Kokoan linkkisivun Sicilia-päiväkirjaan kuvia ja elän niiden maailmoissa. Olen onnellinen kuvien toteutuneista unelmista. Kotona on hiljaista, Kippari käynnistelee jo koneita Teesportissa. Olen huono  näissä siirtymävaiheissa, en saa otetta arjesta. Päätän olla armelias itseäni kohtaan ja jatkaa nysväämistä, painan offia sitten huomenna. 

A CASA

25/10/2015

Silmiltä on vienyt muutama päivä tottua kotoiseen harmauteen. Kaikki peittyy tihkuiseen sumuun. Tämä on julma maa. Valoa ja varjoja olen nähnyt viimeeksi viisi päivää sitten Cataniassa. Sisin taitaa olla vieläkin siellä, sen verran viluiselta olo tuntuu. Kippari pakkaa työlaukkuja. Tiedän, että illalla ikävä kaikkea tulee olemaan syvimmillään. Mutta huomenna jatkuu taas arki, se, jota osaan rakastaa. 

SYKSY JÄÄ KOTIIN

03/10/2015

Kiirettä pitää! Ehdittiin kuin ehdittiinkin viettää mukava neljän päivän alkusyksy. Eikä jäänyt edes tatittamaan! Viimeeksi aamulla lenkkipolulla herkkutatit tulevat vielä vastaan. Näissä tunnelmissa ei meinaa millään ajatus taipua kesägarderobiin. Lataan laukun täyteen epämääräisiä yhdistelmiä ja olen valmis. Sienet vaihtuvat Sisilian herkkuihin. Parisenkymmentä päivää kaloja, äyriäisiä ja muita meren eläviä saattaa kasvattaa Ellun kanalle evät selkään. Che bello!