JOULUILUN ALOITUS

29/11/2015

Lähden Kipparia vastaan Helsinkiin. Marraskuun synkkyyden keskellä iskee jouluilufiilis. Kiertelemme Stoccan jouluosastolla, ihailemme nenät lasissa jouluikkunaa ja juomme Spicy Pumpkin- ja Gingerbreadlattet. Ennen kotiin lähtöä avamme nälissämme Casa Italian oven. Pikkuruisen herkkukaupan pöydässä syödessämme emme meinaa ymmärtää olevamme Bulevardilla. Paikka tuntuu olevan Helsingin italialaisten "locale". Väkeä lappaa, kädet ja suu käy. Olen innoissani näille ulkomaan kulmille muutostani. Täytyn hyvästä mielestä.     Merry & Happy & Joy.

NORMA

27/11/2015

Saan luettua nykyisin hävyttömän vähän ja hävyttömän nihkeään tahtiin. Päätän kuitenkin selviytyä Norman takkuisuudesta, vaikka se hämmentääkin suhdettani kotimaiseen lempikirjailijaani. Kyyhkysten kanssa tarvitsin aikoinaan kaksi aloitusta, joiden välissä vierähti kokonainen vuosi ennen kuin pääsin tarinan siiville. Siltikin, vaikka tarina sijoittui Viron lähihistoriaan. Soisin mieluusti, että Sofi pysyisi lestissään ja kirjoittaisi vain Viro-aiheisia kirjoja. Kallion mafiapiireissä pyörivä Norma jättää petetyn tunteen. Dekkarit maailmaa riistävistä vääryyksistä haluan yhä Ruotsista ja Tanskasta. Yliluonnollisuuskaan ei kolahda. Kaipaan Puhdistuksen tunnelmia. Kehoitan Signor Amorosoakin tarttumaan Purgaan, kun saamme tehtäväksi keskustella kirjallisuudesta.

LA SERENISSIMA

19/11/2015

Sumuiset päivät saavat aikaan Venezia-ikävän. Jo vuosia olemme viettäneet kaupungissa viikon ennen joulua, nauttineet tulvista, luita purevasta kosteasta kylmyydestä ja käsittämättömästä maagisesta kauneudesta. Viimeeksi matka venyi tammikuulle, mutta kaupungin talvinen lumo oli yhtä vangitsevaa. En voisi kuvitella pilaavani rakkauttani Serenissimaan kesän lämmöllä. Nyt Isis pitää huolen siitä, että kenenkään ei ole huoletonta matkustaa minnekään. 

DOWNTON ABBEY

17/11/2015

Pelkään maailmaa, joka tunkee uutisista olohuoneeseen ja aamupalapöytään. Haaveet joulukuisesta Pariisista ovat haihtuneet. Ei tunnu yhtään hyvältä, että Kippari lentää viikon päästä kotiin Brysselistä. Pakenen maailmaa ja haen turvapaikkaa Downton Abbeystä. Lainaan tuotantokausia yksi toisensa perään ja saan suojaa lordin ja ladyn suurperheestä. Tämän maailman eriarvoisuudessakin on nykyiseen verrattuna humanismi huipussaan. Tulen muistamaan Yorkshiren yhtenä voimaannuttavimpana paikkana, joissa vietän dolce far' nienteä.

PIENI PYÖREÄ KAVERI

14/11/2015

Saan mielestäni hyvän idean. Kulmikas ja - kiitos netin kuvatulvan - silmissä kulunut hay:n sohvapöytämme kaipaa "suosionsa häivytystä". Tykkäämme pöydästä tosin tosi paljon. Olemme aiemminkin hankkineet sisustusklassikoita, joita tulee hetken aikaa ovista ja ikkunoista ja olen pelännyt, että kyllästyn niihin sen takia. Kertaakaan näin ei ole käynyt, sen sijaan melkein joka päivä nautin yhä hyvästä mielestä, jonka hankintamme saavat aikaan. Tai nautimme. Kippari on itseäni huomattavasti isompi designhaukka tätä nykyä. Keskustelemme säännöllisin väliajoin siitä, miksi Egg tai Pallo eivät muuta meille. Miksiköhän eivät? Sen sijaan hankin Trayn kaveriksi ehkä maailman kuluneimman pallin ;) , joka ei kyllästytä koskaan. Kokomustana kolmijalkana Aalto-jakkara on meillä heti kotonaan. Toisiaan täydentävä pariskunta, kulmikas valkoinen ja pyöreä musta, täytyy myöntää.

Ehkä tätä mallia, kyllä, muuten, tuskin, one chair is never enough. Jatkanemme keskusteluja.

? H S P ?

12/11/2015

Jumitun tv:n keskusteluohjelman ääreen. Toimittajalla on vieraanaan kolme erityisherkkää naista. Keskustelu pyörii eritysherkän (highly sensitive person) ja ei erityisherkän ihmisen eroavaisuuksissa. Olen törmännyt "diagnoosiin" ennen ohjelmaakin, mutta väistellyt noloudentunteissa aihetta, joka tuntuu olevan niin pinnalla. Ja joka tuntuu niin tutulta. Elämässäni on ollut taatusti paljon enemmän päiviä, jolloin olen miettinyt miksi olen tällainen kuin päiviä ilman mietteitä. Olen kadehtinut ihmisiä, jotka eivät ota asioita niin vakavasti, jotka eivät stressaannu, joita nukuttaa hyvin kaikkina öinä ja joille selviytyminen on itsestään selvää. Tunnen yhä vereslihaan asti, kuljen tuntosarvet taivaita hipoen, kuormitun liian monista asioista ja palaudun hitaasti, vaikka olen vuosia koettanut muuttua ja tulla vahvemmaksi. Ohjelman jälkeen googletan hsp-nettitestit, vaikka olo on nolon kiusaantunut. Kolmesta löytämästäni testistä teen kaksi: ohjelmassa esiintyneen psykologin version ja toisen mielestäni tarkemman ja laajemman. En ylläty, että saan molemmista reilut pisteet viittaamaan, että olen hsp. Voi olla, että kuulun siihen viidesosaan ihmisistä, joiden hermojärjestelmä on erityisen herkäksi viritetty, tehokas mylly, jossa jäähdytin ei toimi, kuten ohjelmassa esiintynyt hsp asiaa kuvasi. On kuin olisin ohjelman jälkeen vihdoin saanut ulkopuolisen siunauksen myös tälle vuodelle. Lomat, saati viikonloput eivät enää aikoihin olleet riittäneet palautumiseeni. Nyt saan (tv)luvan kanssa olla levossa ja rauhassa, toimittamatta yhtikäs mitään. Siitäs sait mustonen! Valkonen on hsp! (ehkä). Näitä kirjoittaessa alkaa voimallisesti tuntua myös siltä, että riittäneekö tämä vuoden lataamo.  Joten eiköhän tässä olla asian ytimessä - kun kerran tuntuu!

AMOROSO

10/11/2015

Kuulen kerran viikossa aamukymmeneltä kokoontuvasta italian keskusteluryhmästä. Epäilykseni heräävät välittömästi, mutta päätän kokeilla, koska kuulen myös, että opettajana on varsin miellyttävä signor Amoroso. Mikä nimi nuorelle sisiliaanolle! Toiveikkaana riennän paikalle ja koputan oveen kymmenisen minuuttia myöhässä. Amoroso avaa oven ja hymyilemme kumpikin, minä siksi, että signor on nimensä veroinen ja hän ehkä siksi, että saa joukkoihinsa nuorta verta. Epäilykseni osuvat täysin oikeaan. Luokassa sanakirjoineen istuvan joukon keski-ikä oli reilut parikymmentä omaani lisättynä. Muutamat muistuttivat kaukaisesti niitä, joiden kanssa aloittelin ensimmäisiä italian opintojani lähes kolme vuosikymmentä sitten samaisessa opinahjossa. Vieruskaverini, joka ei ymmärrä pulppuavasta keskustelustani tuon taivaallista on yksi heistä. Opiskelun apuvälineeksi hän näyttää saaneen kuulolaitteen. Kieli ei ole vuosissa vetristynyt, kaverin sanojen välissä on häkellyttävän pitkiä taukoja. Buona notte! Tunnin jälkeen Amoroso pyytää minua jäämään ja kysyy aionko liittyä ryhmään. Kuulen vastaavani kaikin yltiöpositiivisin myöntävin sanoin. 

Buoooooona Noooooootte!  

AIKUISIA LAPSIA

06/11/2015

Laitan pöydän täyteen brunssia rakkaalle lapselle. Puhumme siitä, miten olemme olleet toistemme elämissä aina. Mihin meni parikymmentä vuotta? Hänestä kasvoi upea nuori nainen, minusta entinen tyttö. Puhdistautumisriittiäni suorittaessani (= vaatehuoneen sälälaatikoita tyhjentäessä) löydän pinon vanhoja kirjeitä, jotka olen saanut Italiassa oleskellessani. Kuvien tapaukset ovat vuodelta -99. Niistä tulee hyvä ja erityinen mieli. Menneet vuodet ovat meissä aina. 

Ovat ne vuodet tehneet temppunsa myös alimman kirjeen kirjoittajalle. Viime viikonloppuna kannoimme kattilat, pannut ja muuuuuuutamat muut kotitarpeet vastaremontoituun omistusasuntoon. Lapset muuttavat aikuisten maailmaan. Vuodet tekivät meistä ystäviä.

ISO JUMI

03/11/2015

Post-Sisilia-olotila ei meinaa talttua arjeksi. Olen sumussa ja haikailen. Kirjoittaminenkaan ei suju, saati kuvaaminen tässä valottomassa maassa. Pää täyttyy mustosen ajatuksista, jotka ovat Ellun kanan aivoille liian suuria ja painavia. Työaikoina olotila on enemmän sääntö kuin poikkeus (eikä yksin minulla, iskee se silloin tällöin jopa maisteri R:aan), mutta kun se tunkee tänne suloisen joutilaisuuden puolelle, alan soimata itseäni. Mitäs tässä oikein jumitan? Mikä oikeus on olla tyytymätön? On marraskuu ja mietin, pitäisikö joutilaisuudessa saada jotain järkevääkin aikaan tulevaa varten. Alkaako olla jo kiire tehdä tulosta? Tutkailen listaa tähän vuoteen liittyvistä haaveistani, jotka Kipparin kanssa kirjoitimme viime talvena paperille, kun vasta suunnittelimme vuorotteluvapaatani. Niistä on jo moni toteutunut tai toteutumassa. Mutta nämä haaveiden väleihin tietoisesti suunnitellut tehottomuuden ja vastuuttomuuden ajat, eikö ne kuitenkin pitäisi hyödyntää? kysyy päänsisäinen mustonen. Vaikka keksimällä uusi mukava ura loppuelämäksi? Miten ei irtoa? Miten nyt noin isosti jumittaa?  Miten on noloa palata dolceilun jälkeen takaisin vanhaan työhön, moittii mustonen. Hohhoijaa! Näillä aivoilla, olivatpa ne minkä kokoiset tahansa, on melko kohtuutonta vaatia jumitonta vuotta. Annan mustosen jatkaa, ajattelen hyviä asioita Kipparin ohjeen mukaan. Ensimmäisenä tulee mieleen Toscana ja rakas ihminen, jolla on huomenna syntymäpäivät. Ajatus kirkastuu, kun alan valmistella hänelle herkkuja. Tekee hyvää tehdä toiselle hyvää. Valitsen hänelle lauseen "You warm my heart."  

HAIST ITE !

02/11/2015

...Että miten on ihana tuoksu siis! Tänä vuonna päätän antaa kesän tuoksun jatkua, vaikka on jo marraskuu. Yli kymmenen vuotta talveni on tuoksunut ranskalaisneidille, vaan nyt ei tee mieli vaihtaa. Tämän ikäneidon harmaa talvigarderobi tulee olemaan sitruksisella nerolilla raikastettu. Tuoksuttelimme Tomppaa jo viime keväänä Tukholmassa ja Kippari huumaantui täysin. Niin vahvasti, että kävi ihan omatoimisesti alkusyksyn törnille mennessään Southamptonin John Lewisiltä hakemassa tuoksuni kylkeen putelin rasvaa. Vastaavaa ei ole koskaan tapahtunut. Catanian Coinista löytyi vielä pölyinen ja nuhruinen (ja kaupungin ainoa) paketti suihkugeeliä. Ei ole hajut helpoimmasta päästä! Pidän kovasti paikkojen ja tuoksujen aistiliitoista. Muistan lapsuuden uintimatkalla Kimpisen polulla auringossa paahtuneen männynneulasen tuoksun. Sitä purkkiin, kiltti herra-Ford!  

L'AMICA

31/10/2015

Minulla on vain vähän ystäviä. Ajattelen mieluusti, että se on tietoinen valinta. Olen ystävien suhteen vanhemmiten itsekäs, en jaksa selviytyä kenestäkään montaa päivää. Ystävälle en ole liikaa enkä liian vähän. Haluan antaa hyvää, mutta myös saada sitä. Minulle on sanottu, että tarvitsen ystäväkseni vahvan ihmisen. Saan luokseni heistä yhden, upean, karismaattisen, viisaan ja valoisan naisen. Syömme lohipizzaa, juomme roseta, leikimme kesää ja puhumme suut vaahdossa kaikkea mahdollista puutarhatonttu-Ratiasta maailmanmenoon, haaveista ja toiveista ärsytyksiin ja niiden sietämiseen. Ihailen hänen elämänasennettaan. Tapaamistemme jälkeen hyvä jää pitkäksi aikaa. Häneltä ei onneni ja onnistumiseni ole koskaan pois. Laitan lupaa kysymättä "rakkauskuvamme" nettiin. Grazie per esistere!