06/11/2015
Laitan pöydän täyteen brunssia rakkaalle lapselle. Puhumme siitä, miten olemme olleet toistemme elämissä aina. Mihin meni parikymmentä vuotta? Hänestä kasvoi upea nuori nainen, minusta entinen tyttö. Puhdistautumisriittiäni suorittaessani (= vaatehuoneen sälälaatikoita tyhjentäessä) löydän pinon vanhoja kirjeitä, jotka olen saanut Italiassa oleskellessani. Kuvien tapaukset ovat vuodelta -99. Niistä tulee hyvä ja erityinen mieli. Menneet vuodet ovat meissä aina.
Ovat ne vuodet tehneet temppunsa myös alimman kirjeen kirjoittajalle. Viime viikonloppuna kannoimme kattilat, pannut ja muuuuuuutamat muut kotitarpeet vastaremontoituun omistusasuntoon. Lapset muuttavat aikuisten maailmaan. Vuodet tekivät meistä ystäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti