31/10/2015
Minulla on vain vähän ystäviä. Ajattelen mieluusti, että se on tietoinen valinta. Olen ystävien suhteen vanhemmiten itsekäs, en jaksa selviytyä kenestäkään montaa päivää. Ystävälle en ole liikaa enkä liian vähän. Haluan antaa hyvää, mutta myös saada sitä. Minulle on sanottu, että tarvitsen ystäväkseni vahvan ihmisen. Saan luokseni heistä yhden, upean, karismaattisen, viisaan ja valoisan naisen. Syömme lohipizzaa, juomme roseta, leikimme kesää ja puhumme suut vaahdossa kaikkea mahdollista puutarhatonttu-Ratiasta maailmanmenoon, haaveista ja toiveista ärsytyksiin ja niiden sietämiseen. Ihailen hänen elämänasennettaan. Tapaamistemme jälkeen hyvä jää pitkäksi aikaa. Häneltä ei onneni ja onnistumiseni ole koskaan pois. Laitan lupaa kysymättä "rakkauskuvamme" nettiin. Grazie per esistere!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti