NS. JUHANNUS

26/06/2017

Selviydyn vieläkin viikonlopusta. Keskikesän riemujuhlinnan sijaan olen ollut kaapattuna Pohjois-Korean tai Siperian työleiriprovinssiin nimeltä Heposalo 86. Ennätämme jäiden lähdön jälkeen mökkisaareen muutamaa päivää ennen juhannusta ja riehumme talikot, kuokat, lapiot, haravat, luudat, luutut ja sahat käsissämme vielä silloinkin, kun vastarannalla vapaudesta nauttivat sytyttelevät kokkojaan. 

Mökimme on olympiavuosimallia 1952. Se on mökki isolla M:llä, vartin matkan päässä kodin kaikista mukavuuksista, saaressa, jonne tuulee aina. Raadanta on täysin suhteetonta siihen nähden, miten harvalukuiset ovat ne päivät, kun Kipparin töiden tai reissujemme välissä ennätämme idylistä nauttia. Mutta silloin, kun saareen paistaa aurinko, tuuli on väsynyt ja kallioisella tontilla tuoksuu paahtunut männynneulanen, käsien rakot ovat vain pahoja unia. Silloin käännämme aurinkotuolien selkämykset leiriin päin ja haistatamme pitkät suurelle tuntemattomalle mökkijohtajalle ja pakkotyölle.

Tänä vuonna tilanne eskaloituu myös sään suhteen. Havu tuoksuu ainoastaa suovassa, kun asteita on enimmillään 12. Voi ei sula uusien perunoiden päälle ja rieslingistä tekee mieli keitellä glögiä. Mutta vaikka paatista puuttuu moottori ja huussi on polun päässä, sillä hetkellä, kun radiomankka Kipparin nuoruudesta alkaa rahista vanhaa iskelmää ja pallogrillissä tirisee, valoisan yön taika laskeutuu työleiriin. 

  

NS. KESÄ

21/06/2017

Koetan kovasti keksiä nimeä vallitsevalle ilmiölle. Kesänen, pieni kesän yritelmä, tuntuu turhan positiiviselta, kun asteita on 9 ja vettä tulee taas, jälleen ja yhä kaatamalla. Pullistelen onnetonta hauistani ja yritän pitää "we can do it"- asenteen, mutta sekä lihasta että tahdonvoimaa on liian vähän. Alli vie voton.

Eikä. Tämä. Ole. Kesä.

Tämä. On. Pettymys. 

En sulata huonoa palvelua tai surkeaa laatua. Olen kova reklamoimaan. Kun kuvaan paljaita varpaitani karvalipokkaissa, ne paleltuvat sisätiloissa lähes sinisiksi. Ei vetele, että joudun kaivamaan muutama päivä sitten suurella rohkeudella varastoidut lampaankarvatöppöset uudelleen käyttöön. Instagramiinkin päätyy emäsomevale: It's all about attitude! Bullshit ja anteeksi, ei tule toistumaan moinen todellisuuden kaunistelu. Nyt taon näppäimistöä jalat lampaanvilloissa ja manaan, kun maailmassa ei ole asiakaspalvelijaa, jolle voisin kertoa mielipiteeni niin sanotusta kesästä. 

Se, että ihmiselle annetaan kaksi täydellistä päivää aurinkoa, lämpöä, ystäviä terassilla ja muutama pöllitty sireenin oksa ei riitä! Ihminen haluaa lisää! Ihminen haluaa aamu-uinteja kalisemattomin hampain! Ihminen haluaa virkistämättömiä iltauinteja ja hikisiä öitä! Ihminen haluaa notkistuneen verenkierron ja sulaneen sydämen! Ihminen haluaa lupiineja, kieloja, koiranputkia ja pionimiehen pioneja! Ihminen haluaa pysyvän hauiksen ja lampaankarvattoman kesän! 

KUULUUKO? 

PÄIVÄN SPRITZISTYS

13/06/2017

Kaipaan Italian kesiäni, oliivipuihin virittettyä riippukeinua, pinjojen paahteista tuoksua, ystäviä ja elämänmenoa. Alkuillan raukea aperitiiviaika kaskaitten säksätyksessä on parasta mitä kyseisellä kellonlyömällä tiedän. Silloin lennähdän paikalle kuin pohjolasta tullut muuttolintu, spritzsieppo, valmiina nappaamaan lasini. Spzirp spzirp! 

Olen tarkka lempiaperitiivini suhteen. Tiedän jo tarjoilijan astellessa pöytään, onko Aperolspritz täydellinen vai ei. Lasin pitää hohtaa tulista punaa eikä jäitä saa olla kuutta enempää. Edes emomaassa ei aina saa sitä mitä tilaa. Koto-Suomessa olen nauttinut itse sekoittamieni juomien lisäksi erinomaisen Spritzin vain Bulevardin Casa Italiassa.

Kuvat ovat viime ja sitä edelliseltä vuodelta Gardajärven lempipaikastamme, Gargnanon vuorenrinteiden Villa Sostagasta, jossa homma osataan. Sen sijaan viime viikkoinen Allas Sea Poolin Spritz ei ansaitse tulla julkaistuksi. Vaikeroin haljun värisen, jäitä täyteen pakatun ja vissyllä jatketun lasin edessä niin, etten edes ehtinyt ottaa vahingoniloa irti merivesialtaassa hytisevien uimareiden katselemisesta. 

Täydellisen Spritzin resepti on yksinkertainen ja se valmistetaan jalalliseen punaviinilasiin:

Maltillisesti jäitä, tukeva appelsiiniviipale

2 osaa Aperolia

3 osaa Proseccoa

1 osa tonicvettä  (soodavesi käy, Vichy EI koskaan)

Aperolspritz on aurinkoa täynnä olevien päivien juoma. Uskallan julkaista juomatotuuteni ilman pelkoa alkoholin kulutuksen noususta tai leimautumisesta päätoimiseksi siepoksi, sillä ikkunan takana on Suomen kesä: Sataa kaatamalla ja aseteita on 12. 

LOMAUTUMISIA

12/06/2017

En tekisi koskaan oikeita töitä, jos Kipparin kupongeista tärähtäisi kohdalleni lottovoitto. En ole työ, jota teen. En kaipaa suorittamista ja toimittamista tai vastuuta ja velvollisuuksia. Olen loma-aktivisti. Sataa tai paistaa, jokikinen sekunti vuorokaudessa on omani. Tämän vuotisen lomalle heittäytymisen kaava on seuraava: Junaliput lempi-Etelään ja mukaan kaveri, jolle viikon syömä- ja juomaputki ei tuota ongelmia. 

Syömme ja juomme itsemme lomatunnelmiin siinä määrin, että viikon puolen välin jälkeen tiedän, miltä tuntuu miehestä, jolla vyö ja housunkaulus jäävät jonnekin pullean mahan alapuoliseen omaan maailmaansa. Wolfordien, sukkahousumaailman aatelisten, täytyy olla toisenlaiseen menoon tarkoitetut, sillä ne eivät todistetusti veny suomalaiseen kesälomailuun. 

Healthinki-kahvilan mantelivoi-toastit ovat taivaallisia. Teemme tilauksen muutamasta tonkasta voita kotiin vietäväksi. Kun saavumme noutamaan purkkeja parin päivän päästä juuri ennen maitojunan lähtöä, joku onneton voisieppari on ehtinyt viedä ne parempiin suihin. Pettymys kourii jossain kaukaisessa vatsanpohjassa saakka.

Somekohun aiheuttanut leipomo-kahvila Levain on hehkutuksensa ansainnut. Trés Boulangerie a' la Rööperie !

Kun olemme syöneet Hokun ja Fisken på Diskenin kalatiskit tyhjiksi, ostamme laivaliput merta edemmäs, uusille apajille.

Tugev restoran & kohvik soovitus eli tukeva peukku ainakin näille:

F - Hoone, Telliskivi

Renard Coffee Shop, Telliskivi

Gelato ladies, vanha kaupunki

Jäätelöbaarissa kohdallemme osuu jäätävä jäätelöpallonpyörittäjä. Tekee mieli mennä laittamaan myyjälle lusikallinen lakua suuhun, sillä maku ei voi olla sulattamatta paatuneimmankaan hapannaaman sydäntä. Leib & resto ei koskaan petä lähiruokaannoksillaan ja Sfäär on ikisuosikkini.

Helsingin päähän pettymyksiä mahtuu kaksi: Lätty-kahvilan punaista kulahtanutta telttaa ei vaan ilmesty Fredan torille, vaikka käymme viikon jokaisena päivänä tarkistamassa tilanteen ja Brooklyn cafesta ovat red velvet cup cakesit loppu! Suklaakakkukorvaushoito ei vaan kerta kaikkiaan toimi!

Emme jää nuolemaan näppejämme. Home is where your heart is, erityisesti kun lisää kaappiin muutaman essentials'n. Ullis - kohtelit meitä hyvin!