21/06/2017
Koetan kovasti keksiä nimeä vallitsevalle ilmiölle. Kesänen, pieni kesän yritelmä, tuntuu turhan positiiviselta, kun asteita on 9 ja vettä tulee taas, jälleen ja yhä kaatamalla. Pullistelen onnetonta hauistani ja yritän pitää "we can do it"- asenteen, mutta sekä lihasta että tahdonvoimaa on liian vähän. Alli vie voton.
Eikä. Tämä. Ole. Kesä.
Tämä. On. Pettymys.
En sulata huonoa palvelua tai surkeaa laatua. Olen kova reklamoimaan. Kun kuvaan paljaita varpaitani karvalipokkaissa, ne paleltuvat sisätiloissa lähes sinisiksi. Ei vetele, että joudun kaivamaan muutama päivä sitten suurella rohkeudella varastoidut lampaankarvatöppöset uudelleen käyttöön. Instagramiinkin päätyy emäsomevale: It's all about attitude! Bullshit ja anteeksi, ei tule toistumaan moinen todellisuuden kaunistelu. Nyt taon näppäimistöä jalat lampaanvilloissa ja manaan, kun maailmassa ei ole asiakaspalvelijaa, jolle voisin kertoa mielipiteeni niin sanotusta kesästä.
Se, että ihmiselle annetaan kaksi täydellistä päivää aurinkoa, lämpöä, ystäviä terassilla ja muutama pöllitty sireenin oksa ei riitä! Ihminen haluaa lisää! Ihminen haluaa aamu-uinteja kalisemattomin hampain! Ihminen haluaa virkistämättömiä iltauinteja ja hikisiä öitä! Ihminen haluaa notkistuneen verenkierron ja sulaneen sydämen! Ihminen haluaa lupiineja, kieloja, koiranputkia ja pionimiehen pioneja! Ihminen haluaa pysyvän hauiksen ja lampaankarvattoman kesän!
KUULUUKO?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti