GOOD MOODS ARE HERE TO STAY

28/08/2016

Edellisten postausten vakaat päätökset ovat pitäneet. So far so good. Fyysinen väsymys koettelee ja päätä kolottelee niin että aivot hölskyvät, mutta eteen päin sano (pelko)mummo lumessa. Lisään arkeen kaikki hyvän olon aspektit, joita böndellä on tarjota.

Keinoista parhaimpiin kuuluvat afterworkit ihanassa kahvila Silmussa. Silmu on parasta mitä maitojuna-asemalle on poissaollessani syntynyt. Pienen hyvänolon kahvilan Rebecca jo ihanana itsenään parantaa kävijän elämänlaatua. Matchalatte-kupillisen antioksidanttien tuntee asettuvan uupuneisiin soluihin pelastamaan iltapäivää ja smoothiet, mehut ja kahvit; glupglupglupglup, ovat kaikki jatkossa. Vakioasiakas on (uudelleen)syntynyt.

Silmua on kiittäminen myös kuuden herätysten positiivisista puolista. Jos muinoin naama nuivana jotenkin selviydyin työpaikan moccamasterin äärelle vain ja ainoastaan hankkimaan lisää nuivuutta naamaan, nyt vedän aamuisin pour överit hymyssä suin. Ostan Silmusta suppilon ja laatukahvia ja baristoin käsityönä itselleni kupillisen luksusta. Joka aamu, because I'm worth it. Onni ON pienissä asioissa. Töissä pitää käydä katsomassa peiliin. Ja niin kyllä: en näytä entiseltäni, enkä niiltä, jotka istuvat juhlamokat kupeissaan. Tuntuu mahtavalta olla kuulumatta joukkoon.

Kovin ovat kurkusta alas-painotteisia nämä askeleeni kohti selväpäistä arkielämää. Päätän säätää asiakkaitteni kanssa lounastamisen minimiin aina kun voin. Perjantaina Kehruuhuoneen listalle osuu sopivasti maksaa. Jos Venezia tai Sea Horse eivät osu polulle kun maksahammasta kolottaa, voi jatkossakin hyvin suunnata Linnoitukseen.

Järjettömin hyvän olon satsaus on ryhtyä viherpeukaloksi tässä maassa tähän vuodenaikaan. Paikallinen kukkakauppias on samaa mieltä. Joudun lähestulkoon riistämään viikunapuun kauppiaan otteesta, antamaan selonteon taidoistani ja kokemuksestani kyseisen puun kasvattajana ja maksamaan puun tyngästä selvästi riskitarhurin lisän. Ja valittamaan ei kuulemma kannata palata, jos puu ei hedelmöi. Ihmetytän kauppiasta selvästi, kun kaikesta huolimatta vingutan pupukorttia ja kannan ihanan puuni kotiin. 

Olen vakuuttunut, että hedelmätarhurin hommista jää vielä luppoaikaakin ja ajan Plantageniin eukalyptyspuu-ostoksille. Kohtaan saman reaktion: korissa olevat kaktukset saavat tyytyväisen myhäilyn myyjän kasvoille, mutta puun kohdalla huuli alkaa lähes näkyvästi väpättää. Joudun selittelemään, että olen liikkeellä trendien perässä. Jos periferiaan tulee myyntiin viisi eukalyptysta, on parasta hamuta itselleen niistä yksi pikimmiten. Muuten saa tyytyä loppuvuoden tulilatvoihin.

PÄÄSSÄ PYÖRII...

21/08/2016

...arki. Olen vakaasti päättänyt selviytyä siitä. Mumisen mantrojani ja levitoin itseni katonrajoihin, jos tarvis vaatii, mutta teen kaikkeni, että arjen ja Suloisen joutilaisuuden rajasta tulee veteen piirretty. En suostu päästämään kädestäni irti, en itsestäni, jonka kiinni sain. En moiti maanantaita enkä silmien alle takaisin palannutta joutoihoa. En valita maata jalkojeni alta viittä päivää viikossa ja elä kahta kuin viimeistä, 52 toistolla, uudelleen ja uudelleen. Jos tässä olen, enkä muuta voi, voin ainakin elää.

...vanhat ansat ja helpommin sanotut kuin tehdyt. Näen ilmoituksen merkkilaukun hintaisesta itsemyötätunnon viikonloppukurssista. Vaikka kättä pidempää tarvitaan kipeämmin kuin koskaan vakaiden päätösteni toteuttamiseen, en näe itseäni hellimässä sieluani yhteisöllisesti. Joogalle päätän kuitenkin antaa mahdollisuuden kymmenen vuoden tauon jälkeen. Asiaan vaikuttaa suuresti se, että muutaman pittoreskin rantabulevardiaskeleen päähän kodista, upeaan funkkistaloon on avautunut kivasti sisustettu joogastudio. Voi olla, että tässä sivuseikat vievät taas kerran naista, ja o, m ja m vaihtuvat v:ksi, p:ksi ja s:ksi kun ei veny vaan ainoastaan paukkuu. Lataan tulevaan perjantai-illan siirtymäriittiini suuria panoksia, hengitellen rauhallisesti s i s ä ä n ja u l o s kohti uutta viikkoa.

...kirjat. Koetan jatkaa hyvin alkanutta tarttumista muihinkin kuin skandidekkareihin. Rakkaudenhirviö naarmuttaa syvältä. Haluaisin osata kirjoittaa asioita mappi-ö:hön päähenkilön tavoin. Saan tarmoa tarttua Kuin surmaisi satakieleen. Käsi hamuaa jo 50 sivun jälkeen tanskalaisiin murhiin, mutta en ole vieläkään korkealla kehitysasteella kesken luovuttamisessa. Päässä alkaa pyöriä  uudelleen itsemyötätunnon viikonloppuleirit.

◉

15/08/2016

Olen kulkenut viimeisen viikon kohti mustan aukon reunaa. Vaikken millään uskonut, vaikka Suloisen joutilaisuuden maassa tätä päivää ei ole kalentereissa eikä kartoilla, tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, mittailemassa toisiamme silmästä silmään, minä ja aukko. Pään sisällä pelko sumentaa silmiä, se suurentaa mittasuhteita, mustentaa mustaa ja koettaa kampata vanhaan ansaan. Typerä reikä! Voin herätä kuudelta, kuunnella meteliä, joka ei ole peräisin kaskaista, menettää osan itsenimääräämisoikeuttani, mutta minua et vie! Painan jarrua ja olen oman elämäni Thelma ja Louise. En antaudu rotkon syövereihin. Pidän tiukasti kiinni itsestäni. Säilön suloisen J:n sisälleni ja rakennan sen pohjalle uuden mustienaukkojenkarkoittimeni. Voisiko sen nimi olla pieniä valkoisia totuuksia?

  

RUT B. JA F6

14/08/2016

Käyn vielä kertaalleen elämässä Helsinkiä. Muutamaan päivään mahtuu ihania paikkoja ja ihmisiä. Tapaamme Kiten kanssa Espoossa Weegeessä Rut Brykin näyttelyssä. Voihkin näyttelyn läpi. 1940-luvulta -90-luvulle kulkeva keraaminen aikamatka ja taiteilijan kehitystarina on maailman kauneimman värinen ja tekniikoiltaan käsittämättömän upea. Edes näyttelyn jälkeinen alakerran sis+ delin kammottava tofu ei muuta nautintoa miksikään, vaikka julistamme itsemme loppuelämiksemme tofuttomiksi.

Testaan hotellimoguli-Saarien tuoreimman kätten työn Fabianinkatu 6:ssa ja rakastun ensinukkumalta. Viihdyn helposti ympäristöissä, joita herra-Puro on sisustuskoskettanut, mutta F6:ssa luksus on erityisen rentoa ja mutkatonta sekä kaiken lisäksi toimivaa. Näen itseni vaivatta talon vakiasukkaana ja alan kehitellä mielessäni housebloggarin toimenkuvaa. Miten hieno työ: päivystää Runar-baarissa tulijoita ja menijöitä, käydä nukkumassa egyptiläisissä puuvilloissa ja syödä aamiaiseksi pakastekuivattuja metsämansikoita ihan minkä lisukkeena vaan, puhumattakaan lakisääteisistä lasillistauoista asiakastyytyväisyyden nimissä. Ehkä johtaja-Saaren mailiin kilahtaa piankin ehdotus, josta vallitsevassa kilpailutilanteessa ei kannattaisi kieltäytyä.  

Ennen maitojunaa tapaan vielä sisustuskollegan ja Hemmon. 1-vuotiaassa ajan tuoma muutos näkyy konkreettisesti ihanana, suloisena ja salamannopeana. Omat vuoden aikana oienneet ryppyni kiristelevät jo pelottavasti, mutta teen kaikkeni, että säilyn mieleltäni yhtä sileänä kuin Hemmon poski. (Design)lamppukaupassa ja Lättykahvilassa kaikki se valo, jonka näen pitää synkän loitolla.

MONTE BALDO 1760

12/08/2016

Mustan aukon reuna lähenee. Yritän pitää mielen korkealla ja kipuan ajatuksissani ties monettako kertaa takaisin Monte Baldolle. Malcesinesta helpoiten saavutettava Italian Alppien huippu teki lähtemättömän vaikutuksen. Nousemme köysiratakondolilla ylös tarkoituksenamme vain pistäytyä paikalla, mutta emme meinaa malttaa palata maan pinnalle millään. Varustuksemme on heppoista vaeltajiin, pyöräilijöihin ja purjelentäjiin verrattuna, mutta talsimme tennareissamme polkuja ristiin rastiin kiitettävin askelmäärin. Lähes parinkymmenen asteen lämpötilan lasku on virkistävää eivätkä keuhkot ole ehkä milloinkaan aiemmin saaneet sisuksiinsa niin raikasta ilmaa. Lehmien ja vuohien kellojen kilkatusta kuunnellessa ja läjiä väistellessä olemme vaellusturismin koukuttamia. 

Muut retkemme eivät sitten olekaan erityisen vaikuttavia. Lähinnä seisomme kaupunkeihin kiemurtelevissa autojonoissa saksalaisten seassa ja käymme heitä vastaan parkkiruutumiehityssotaa. Retket ovat myös sandaaliteemaisia ja tuomittuja epäonnistumaan. En meinaa oppia, että vähän kimaltavia, numeroa 35 olevia kenkiä on Italiasta nykyisin mahdotonta löytää. Salo' on ostostarjonnaltaan vähiten turistico ja eniten mieleeni. Ajamme Malcesinesta myös luonnonpuistoalueelle San Vigilioon. Paikalla oleva hotelli Locanda San Vigilio on pariin otteeseen kummitellut must-majoituksen listoillamme, mutta olemme tyytyväisiä, ettemme tulleet kantaneeksi sinne cappuccinokuppien hintaa suurempia rahoja. 

BELLISSIMO BELLEVUE

09/08/2016

Elämän itärannikolla pelastaa hotellimme Bellevue San Lorenzo. Vaikka suurin osa vieraista on täälläkin saksalaisia olemme kuitenkin muutaman kilometrin päässä Little Germanystä, Malcesinen keskustasta. Hotelli on kumpuilevalla rinnetontilla ja sen kaksi vanhaa ja kaksi uutta rakennusta sulautuvat mutkitta toisiinsa hyvin hoidetulla, vehreällä puutarhapihalla. Omistaja lienee taiteen keräilijä. Auloissa ja kasvillisuuden lomassa on erityisesti moderneja veistoksia. Majoitumme rakennuksista vanhimpaan, punaiseen villaan, uima-altaan kupeeseen. Kailotamme napolilaisen allasbaristan Antonion kanssa varmuuden vuoksi itsekin Napolin volyymilla italiaa ja englantia niin, ettei kenellekään lähipihapiirissä jää epäselväksi, ettemme kuulu massaan. Antonion sekoittama Hugo hipoo täydellisyyttä.

Paikan päällä Bellevuessa vasta huomaamme, että meille on myyty hotelliin huoneen lisäksi puolihoito, joka tarkoittaa ravintolassa joka ilta tarjoiltavaa monen lajin illallista. Ensijärkytyksestä häthätää selvinneinä emme jaksa ajaa Malcesineen etsimään ruokapaikkaa ja päätämme kokeilla talon tarjontaa. Seuraa järkytys numero kaksi, kun teemme hotellin salissa aikamatkan tulevaisuuteemme ikälopun flyygelinsoittajan säestyksellä. Olemme illallisella istujien nuorisoa muutaman muun pariskunnan kanssa. Ruoka on hyvää, mutta tunnelma on kuin menneiden aikojen pensionaateista. Puuttuu enää, että yhtä onnetonta kohtaa myrkytyskuolema ja vieraista nousee esiin Fräulein Marple selvittämään murhaajaa. Perumme loppuoleskelumme puolihoidon, kun aamiaisella ei paljastu tragediaa.

Antonio opastaa meidät Cassoneen, muutaman kilometrin päässä olevaan kylään lempiravintolaansa Stellaan. Stella on kälyisen näköinen paikka aivan tien reunassa, mutta jos se on Antoniolle ainoa paikka tässä pohjolassa, jossa mies suostuu syömään, kelpaa se meillekin. Käymme Stellassa kahdella illallisella ja puhumme niistä allasbaarissa Antonion kanssa niin, että tarjottimella jäät ehtivät sulamaan turistien drinkeissä. Starttaamme Stellassa elokuun ja rapukauden m u u t a m i l l a muilla herkuilla.