21/08/2016
...arki. Olen vakaasti päättänyt selviytyä siitä. Mumisen mantrojani ja levitoin itseni katonrajoihin, jos tarvis vaatii, mutta teen kaikkeni, että arjen ja Suloisen joutilaisuuden rajasta tulee veteen piirretty. En suostu päästämään kädestäni irti, en itsestäni, jonka kiinni sain. En moiti maanantaita enkä silmien alle takaisin palannutta joutoihoa. En valita maata jalkojeni alta viittä päivää viikossa ja elä kahta kuin viimeistä, 52 toistolla, uudelleen ja uudelleen. Jos tässä olen, enkä muuta voi, voin ainakin elää.
...vanhat ansat ja helpommin sanotut kuin tehdyt. Näen ilmoituksen merkkilaukun hintaisesta itsemyötätunnon viikonloppukurssista. Vaikka kättä pidempää tarvitaan kipeämmin kuin koskaan vakaiden päätösteni toteuttamiseen, en näe itseäni hellimässä sieluani yhteisöllisesti. Joogalle päätän kuitenkin antaa mahdollisuuden kymmenen vuoden tauon jälkeen. Asiaan vaikuttaa suuresti se, että muutaman pittoreskin rantabulevardiaskeleen päähän kodista, upeaan funkkistaloon on avautunut kivasti sisustettu joogastudio. Voi olla, että tässä sivuseikat vievät taas kerran naista, ja o, m ja m vaihtuvat v:ksi, p:ksi ja s:ksi kun ei veny vaan ainoastaan paukkuu. Lataan tulevaan perjantai-illan siirtymäriittiini suuria panoksia, hengitellen rauhallisesti s i s ä ä n ja u l o s kohti uutta viikkoa.
...kirjat. Koetan jatkaa hyvin alkanutta tarttumista muihinkin kuin skandidekkareihin. Rakkaudenhirviö naarmuttaa syvältä. Haluaisin osata kirjoittaa asioita mappi-ö:hön päähenkilön tavoin. Saan tarmoa tarttua Kuin surmaisi satakieleen. Käsi hamuaa jo 50 sivun jälkeen tanskalaisiin murhiin, mutta en ole vieläkään korkealla kehitysasteella kesken luovuttamisessa. Päässä alkaa pyöriä uudelleen itsemyötätunnon viikonloppuleirit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti