09/08/2016
Loman puolessa välissä jätämme Villan idyllin, roikkuvaposkiset isäntämme ja emäntämme ja Gargnanon ja suuntaamme pahaa aavistamatta Fiatin keulan kohti järven vastarantaa. Tähän saakka olemme matkoillamme pysytelleet Garda-orientalilla, länsirannalla. Kierrämme pohjoiskärjen ja Riva del Gardan kammottavimmassa kohdallemme osuneessa kaatosateessa. Jännitän sinkoutuvatko Fiatin vimmaisesti edes takaisin vispaavat tuulilasinpyyhkijät irti viiltäen tien reunalla kahlaavalta turistilta kaulan katki. Myöhemmin toivon, että niin olisi käynyt, olisi edes yksi väisteltävä vähemmän. Navigaattorin, kylttien ja teorian mukaan saavumme Malcesineen, käytännössä saksalaissiirtokuntaan. Sostagassa vieraat olivat ympäri Eurooppaa, Gargnanossa ja Salo'ssa saksalaisia oli paljon, mutta Garda-occidentalen meno on käsittämätöntä. Olemme jättäneet turistioppaiden varoitukset kiltisti lukematta ja nyt olemme keskellä silmänkantamattomiin ulottuvia saksalaismassoja. Panorama peittyy, vuoret peittyvät ja järvi häviää näköpiiristä saksalaisten voimasta. Pieni ja kaunis Malcesinen rantakaupunki tuntuu korskuvan viimeisiä hengenvetojaan saksalaisten sandaalien alla. Olemme päätyneet turistirysään, joka kuulostaa tarinoiden Kanarian saarilta ja jossa puhutaan saksaa. Ensivaikutelma on kaikkea muuta kuin lupaava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti