12/08/2016
Mustan aukon reuna lähenee. Yritän pitää mielen korkealla ja kipuan ajatuksissani ties monettako kertaa takaisin Monte Baldolle. Malcesinesta helpoiten saavutettava Italian Alppien huippu teki lähtemättömän vaikutuksen. Nousemme köysiratakondolilla ylös tarkoituksenamme vain pistäytyä paikalla, mutta emme meinaa malttaa palata maan pinnalle millään. Varustuksemme on heppoista vaeltajiin, pyöräilijöihin ja purjelentäjiin verrattuna, mutta talsimme tennareissamme polkuja ristiin rastiin kiitettävin askelmäärin. Lähes parinkymmenen asteen lämpötilan lasku on virkistävää eivätkä keuhkot ole ehkä milloinkaan aiemmin saaneet sisuksiinsa niin raikasta ilmaa. Lehmien ja vuohien kellojen kilkatusta kuunnellessa ja läjiä väistellessä olemme vaellusturismin koukuttamia.
Muut retkemme eivät sitten olekaan erityisen vaikuttavia. Lähinnä seisomme kaupunkeihin kiemurtelevissa autojonoissa saksalaisten seassa ja käymme heitä vastaan parkkiruutumiehityssotaa. Retket ovat myös sandaaliteemaisia ja tuomittuja epäonnistumaan. En meinaa oppia, että vähän kimaltavia, numeroa 35 olevia kenkiä on Italiasta nykyisin mahdotonta löytää. Salo' on ostostarjonnaltaan vähiten turistico ja eniten mieleeni. Ajamme Malcesinesta myös luonnonpuistoalueelle San Vigilioon. Paikalla oleva hotelli Locanda San Vigilio on pariin otteeseen kummitellut must-majoituksen listoillamme, mutta olemme tyytyväisiä, ettemme tulleet kantaneeksi sinne cappuccinokuppien hintaa suurempia rahoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti