14/08/2016
Käyn vielä kertaalleen elämässä Helsinkiä. Muutamaan päivään mahtuu ihania paikkoja ja ihmisiä. Tapaamme Kiten kanssa Espoossa Weegeessä Rut Brykin näyttelyssä. Voihkin näyttelyn läpi. 1940-luvulta -90-luvulle kulkeva keraaminen aikamatka ja taiteilijan kehitystarina on maailman kauneimman värinen ja tekniikoiltaan käsittämättömän upea. Edes näyttelyn jälkeinen alakerran sis+ delin kammottava tofu ei muuta nautintoa miksikään, vaikka julistamme itsemme loppuelämiksemme tofuttomiksi.
Testaan hotellimoguli-Saarien tuoreimman kätten työn Fabianinkatu 6:ssa ja rakastun ensinukkumalta. Viihdyn helposti ympäristöissä, joita herra-Puro on sisustuskoskettanut, mutta F6:ssa luksus on erityisen rentoa ja mutkatonta sekä kaiken lisäksi toimivaa. Näen itseni vaivatta talon vakiasukkaana ja alan kehitellä mielessäni housebloggarin toimenkuvaa. Miten hieno työ: päivystää Runar-baarissa tulijoita ja menijöitä, käydä nukkumassa egyptiläisissä puuvilloissa ja syödä aamiaiseksi pakastekuivattuja metsämansikoita ihan minkä lisukkeena vaan, puhumattakaan lakisääteisistä lasillistauoista asiakastyytyväisyyden nimissä. Ehkä johtaja-Saaren mailiin kilahtaa piankin ehdotus, josta vallitsevassa kilpailutilanteessa ei kannattaisi kieltäytyä.
Ennen maitojunaa tapaan vielä sisustuskollegan ja Hemmon. 1-vuotiaassa ajan tuoma muutos näkyy konkreettisesti ihanana, suloisena ja salamannopeana. Omat vuoden aikana oienneet ryppyni kiristelevät jo pelottavasti, mutta teen kaikkeni, että säilyn mieleltäni yhtä sileänä kuin Hemmon poski. (Design)lamppukaupassa ja Lättykahvilassa kaikki se valo, jonka näen pitää synkän loitolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti