12/11/2015
Jumitun tv:n keskusteluohjelman ääreen. Toimittajalla on vieraanaan kolme erityisherkkää naista. Keskustelu pyörii eritysherkän (highly sensitive person) ja ei erityisherkän ihmisen eroavaisuuksissa. Olen törmännyt "diagnoosiin" ennen ohjelmaakin, mutta väistellyt noloudentunteissa aihetta, joka tuntuu olevan niin pinnalla. Ja joka tuntuu niin tutulta. Elämässäni on ollut taatusti paljon enemmän päiviä, jolloin olen miettinyt miksi olen tällainen kuin päiviä ilman mietteitä. Olen kadehtinut ihmisiä, jotka eivät ota asioita niin vakavasti, jotka eivät stressaannu, joita nukuttaa hyvin kaikkina öinä ja joille selviytyminen on itsestään selvää. Tunnen yhä vereslihaan asti, kuljen tuntosarvet taivaita hipoen, kuormitun liian monista asioista ja palaudun hitaasti, vaikka olen vuosia koettanut muuttua ja tulla vahvemmaksi. Ohjelman jälkeen googletan hsp-nettitestit, vaikka olo on nolon kiusaantunut. Kolmesta löytämästäni testistä teen kaksi: ohjelmassa esiintyneen psykologin version ja toisen mielestäni tarkemman ja laajemman. En ylläty, että saan molemmista reilut pisteet viittaamaan, että olen hsp. Voi olla, että kuulun siihen viidesosaan ihmisistä, joiden hermojärjestelmä on erityisen herkäksi viritetty, tehokas mylly, jossa jäähdytin ei toimi, kuten ohjelmassa esiintynyt hsp asiaa kuvasi. On kuin olisin ohjelman jälkeen vihdoin saanut ulkopuolisen siunauksen myös tälle vuodelle. Lomat, saati viikonloput eivät enää aikoihin olleet riittäneet palautumiseeni. Nyt saan (tv)luvan kanssa olla levossa ja rauhassa, toimittamatta yhtikäs mitään. Siitäs sait mustonen! Valkonen on hsp! (ehkä). Näitä kirjoittaessa alkaa voimallisesti tuntua myös siltä, että riittäneekö tämä vuoden lataamo. Joten eiköhän tässä olla asian ytimessä - kun kerran tuntuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti