30/10/2015
Vähiin ovat kutistuneet matkatuomiset. Muinoin raahasin laukkutolkulla Italiaa kotiin. Kun lentoyhtiön painorajat tulivat vastaan, asiassa auttoi Poste Italiane. Ehkä jossain vaiheessa tajusin, että sielun kotimaa on sielussa eikä se kantamalla muutu. Ehkä villein shoppailu-uhmaikäni vain meni ohi. Kaksia (vain !) kenkiä ja muutamaa vaatekappaletta lukuun ottamatta kotona Siciliasta on muistona makuja. Niitä toisimme niin mielellämme enemmänkin, mutta lähettämään emme ole päätyneet kuin viinejä. Vaaleanpunaisen Himalajan vuorisuolan vieruskipossa on Etnan mustaa vulkaanista suolaa, siis nimeltään. Suola ei ole Etnaa nähnytkään, mustat pilkut ovat kuivattuja oliiveja! Astuin taorminalaisessa herkkukaupassa suoraan turistiansaan, mutta non importa, jostain merestä (toivottavasti saarta ympäröivästä) se on ja nyt Alvarin aalloissa. Suklaan alkuperä on varma. Modica on kuulu monisatavuotisesta suklaanvalmistusperinteestään. Merisuolalla (!) maustettu tumma, rakeinen suklaapala suussa, silmät kiinni siirryn vaivatta sateiseen päiväämme kaupungissa ja ihanaan puotiin, jossa teimme ostoksia, myös alueella paahdettua Moak-kahvia. Maut helpottavat ikävää paremmin kuin yksikään laukku tai kengät. Kukkakaupasta löytyi vielä sattumalta pistaasipensaan oksa, miten kaunis, vaikka kuvissa valo ei riitä alkuunkaan. Voi tätä pimeää maata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti