25/10/2015
Silmiltä on vienyt muutama päivä tottua kotoiseen harmauteen. Kaikki peittyy tihkuiseen sumuun. Tämä on julma maa. Valoa ja varjoja olen nähnyt viimeeksi viisi päivää sitten Cataniassa. Sisin taitaa olla vieläkin siellä, sen verran viluiselta olo tuntuu. Kippari pakkaa työlaukkuja. Tiedän, että illalla ikävä kaikkea tulee olemaan syvimmillään. Mutta huomenna jatkuu taas arki, se, jota osaan rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti