18/04/2018
Teen vielä yhden muistelolenkin Pariisiin. Aamiaisen ja lounaan väliin sijoittuva aktiviteettimme toistui melko samanlaisena jokaisena lomapäivänämme ja nautin siitä suunnattomasti.
Herään 1er Etagessa joka aamu alakerran keittiöstä huoneeseemme luikertelevaan tuoreen croissantin tuoksuun. Seitsemän huoneen majapaikkamme aamiaissalissa vallitsee raukea tunnelma. Taustalla soi todennäköisesti itsekin laulaessaan vielä venyttelevä Carla Bruni, joku rapistelee Le Figaroa, kupit kilahtelevat ja tuoksuu maitokahvilta, tuoreelta leivältä ja briejuustolta.
Aamiaisen jälkeen lenkkeilemme maanalaisella lähemmäs Seinen rantoja. Rakastan joen varren vanhoja kirjoja, lehtiä ja taidejäljennöksiä myyviä kojuja, joista kukaan ei koskaan tunnu ostavan mitään. Poikkeamme kirjakaupoissa, jollaisia kotimaassa ei ole. Ne pursuavat kirjoja lattiasta kattoon, ylähyllyille kiivetään huteria tikkaita pitkin ja kun huomio kiinnittyy johonkin tiettyyn kirjaan, tuntuu se aina suurelta johdatukselta ja kirjan nimi enteeltä. Jos Pieni suklaapuoti olisi kirjakauppa, se olisi Shakespeare and company vasemmalla rannalla. Sen sokkeloissa johdatun hyllylle, jossa silmiini osuu Good night stories for rebel girls. - Never too late, ajattelen ja ostan kirjan.
Kirjakauppojen pöly saa suumme napsumaan ikävästi viimeistään kello yhdeltätoista. On päivän ensimmäisen samppanjan aika. Marais'ssa lempi aamusamppanjakuppilamme on Les Philosophes. Nautimme vain lasilliset, vaikka kuvaajan otossarja saattaa muuta vihjatakin.
Ennen lounasta on sammutettava myös kukkanälkä. Cité'n kukkatori on siihen oiva, joskin kyyneliä kirvoittava paikka ihmiselle, jonka ruukut ja potit ovat parin tuhannen kilometrin päässä.
Varoituksen sana innokkaille kukkien kuvaajille: Ei kannata hypätä puskiin lähikuvien toivossa ainakaan sinitakkisen papparaisen kojulla ellei ole valmis ottamaan niskaansa julmettua ranskankielistä ripitystä. Seuraan vierestä turistiparkaa, jolle ladellaan maan ja taivaan merkit samalla kun piilottelen omaa kameraani hihaan.
Kello lähenee tässä vaiheessa yhtä ja kuola herahtaa kielillemme pelkästä menun tai liitutaululle kirjoitettujen plat de jour'ien ajattelemisesta. Yleensä ennen lounasbrasserieta kohdallemme osuu kuin ihmeen kaupalla joku ihana patisserie ja päädymme aloittamaan jälkiruoalla.
Kuin todisteena sille, että pariisilainen aamulenkkeily sopii ruumiinrakenteelleni kotimaista selvästi paremmin ovat puhelimen terveysäpin n. 10 000 askelta, ennen lounasta, joka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti