12/04/2018
Kuulun ehdottomasti niihin, joille matkojen majapaikoilla on väliä. Ennen reissuja näen paljon vaivaa löytääkseni paikan, jossa voimme pistää kodiksi. Seinillä ja katolla ja kaikella, mitä ne sisällään pitävät on valtava matkanautinnollinen merkitys. En käy koskaan majapaikassani vain nukkumassa tai suihkussa. Väitän, että olen melkoinen haka seulomaan varausivustojen jyviä akanoista. Vuosien varrella, kiitos sisun ja pettämättömän vainun, meille on muodostunut moniin lempikohteisiimme lempipaikkoja, jonne palaamme mieluusti uudelleen. Parasta on, kun suhteita solmiutuu interiöörien ja atmosfäärien lisäksi myös ihmisiin.
Jos viime kevään löytö oli Ann-Charlotten kaikki peri pariisilaiset kriteerit täyttävä asunto, tämän kerran helmi on ehdottomasti 1er Etage. Etageja on Pariisissa kolme, Marais'ssa, oopperan kupeessa ja Rue Pigallella, Sopi'ssa, jossa majailimme kuusi onnellista päivää. 1er Etage on jotain boutiquehotellin ja -majatalon välimaastosta. Sopi on majapaikaksi pieni ja intiimi, mutta samalla kuin suuri kaksikerroksinen pariisilaisasunto, très chic, mutta kodikas. Juliette ja Serge osuvat konsepteineen, joka kuuluu "comme un parisien", suoraan matkailijan sydämeeni. Tunnen itseni kaikkea muuta kuin perusturreksi Suomesta, etenkin kun Kippari, joka ei ehdi käydä parturissa törniltä paluun ja Pariisin lennon välillä, näyttää parhaat päivänsä nähneeltä ranskalaistaiteilijarentulta pitkässä niskatukassa, boheemi huivi kaulassaan. Muutamassa ravintolassa tarjoilija jättää laskun kohdalleni, todennäköisesti siinä ajatuksessa, että elätän miestä.
Sisäseinien lisäksi nautin matkoilla valtavasti myös ulkoseinistä. Pariisi on täynnä kuolattavan ihania julkisivuja. Mitä rosoisempi, sen parempi, mitä enemmän halkeillutta maalia, sitä ihanampi. Söhryt, sotkut, vanhat mainokset, kirjoitukset ja kyltit saavat seinähullun hihkumaan onnesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti