JOULUKUUIHMINEN

30/12/2018

Olen tajunnut, että olen paremminkin joulukuuihminen kuin jouluihminen. Vähintään kolme ensimmäistä viikkoa jouluunnun täysin palkein, vailla kiireen tai stressin häivää. Viiletän konserteista kukkakauppojen kautta glögikinkereihin ja päässäni pyörivät lähinnä joulukuusen vuoden teema ja se hankkisinko kerrankin sen metri kertaa metrisen Fazerin suklaarasian vai pienen ja tavallisen, jossa on ne neljä pahaa sitruunajuustokakkukonvehtia. Mutta aattoaamuna herään tulpattuna ja valtaisan joulu-ummetuksen vallassa. En oikein handlaa jouluaattoa. Luisun sen lapasiin ja annan handlata itseni. Vahvassa keski-iässäkään en omaa niin paljon rohkeutta, että aloittaisin päiväpyjamasta yöpyjamaan antisosiaaliputkessa vaeltelun jo aattona. Kippari ehdottaa ratkaisuksi rahtilaivaa. Ensi vuonna aion vakavissani uskaltaa.

Pyhinä olen jo tiukasti pyjamissa ja bäk in bisnes. Ruotsin kielisellä rannikkoseudulla kultalusikalla kultajyviä syönyt luomunissemme osoittautuu kaikkien siitä maksettujen kultaeurojen arvoiseksi. Päivät lipuvat konjakkisinappikinkkuvoileipiä ja kotitekoista lakritsifudgea imeskellen, lueskellen, sarjoja katsellen ja välillä päiväunia ja samppanjaa siemaillen.

Kuun viimeisinä päivinä päässä alkaa pyöriä paitsi raikkaaseen talvisäähän poikkeaminen myös pöydän putsailut. Yhtä kovasti kuin haluaisin rohjeta olla aattoanarkisti, haluaisin eroon asioista, joita mieleni jankuttaa, mutta jotka eivät jankuttamalla parane. Keksin idean, johon liittyy konkreettinen rituaalimainen teko, sillä mieleni, ajoittaisen viholaiseni, kanssa eivät läheskään aina pelkät sopimukset pidä. Kirjoitan vessapaperiarkeille asioita, joiden piinasta haluan vapautua. Sitten vedän arkin kerrallaan kunnan viemäriverkostoon. Serlaa kuluu mm. seuraaviin: jalkakyykyt, pattitilanne yksi, sokeriton elämä, pattitilanne kaksi, suolaton elämä, arvottomuuden tunne, huonommuuden tunne, pattitilanne kolme jne.

Kunpa löytäisin jostain vielä sellaisia taivaalle lähetettäviä kuumailmapallotoimintoisia lyhtyjä. Ilmapallotkin ajavat asian, mutteivät ole ollenkaan niin lyyrisiä. Lähettäisin jokaisen lyhdyn mukana jonkin keskeneräisyyden, jota en saa sitäkään mielen ratkonnalla valmiiksi. Heittäisin keskeneräisyydet tuulten huomaan. Toiveet, ikävät, muutokset, tulevat ihanuudet, asioiden parhain päin järjestymiset.