04/09/2016
Pelit ja pensselit alkavat olla pientä säätöä vaille valmiina blogikaapista ulos tuloani varten. Ostan maestrolta Canonin pikku söpöliinin. Viattoman näköinen pokkari kätkee sisuksiinsa kameramaailman V8:n ja aiheuttanee pienen säädön sijaan jotain lievästi suurempaa. Kuten kuvista näkyy olen laitteen haltuunotossa tasolla miinus miljoona; Osaan ottaa söpöliinin ulos suojakotelosta ja käyttää on/off-nappulaa. Tunnen sääliä laiteparkaa kohtaan, cutie pie ei ole nimittäin mikään eilisen teeren poika. Maestron fat biken kyydissä se on päässyt tositoimiin ikuistamaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sen hämmennys on käsin kosketeltavaa, kun sommittelen sitä asetelmiin iphonella kuvattavaksi. -Wtf? se kysyy enkä osaa vastata.
Odotan Kipparia kotiin kuin kuuta nousevaa. Olen yksin ollessani saanut touhuttua hommalistaan mukavasti pituutta. Suloinen joutilaisuus, niin raastavaa kuin se onkin, täytyy koodailla blogiarkistoihin ja tehdä tilaa uusille totuuksille. Muutama pikkupikku sisustusprojekti pitää taputella, auto tankata ja sen sellaista. Kotioven kynnyksen ylittäessään Kippari transformoituu jokapaikan-Jantuseksi. Meillä alkanee ensi viikolla myös Tylypahkamainen valokuvauskurssi mallia rautalanka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti