VIIME AIKOINA

24/09/2016





Hommaa on pukkaillut! Blogihiljaisuus ei enteile maailmanmainetta, tiedetään. Toivottavasti armas, puolipakolla valittu lukijakansani on kuitenkin yhä siellä, huhuu tytöt ja Franco Pollo! Täällä eletään kirjaimellisesti keskellä rakennustyömaata: Man at work! Kippari koodaa silmät harittaen uutta pohjaa ja säätää fontteja ja harmaan sävyjä eikumutku-tasoisen ideointini mukaan. Dolce far'niente on arkistoissa. Kaikki muu onkin epävarmaa. Kaappaan koneen koodarin näpeistä ja kokeilen, miltä tuntuu ladella pieniä valkoisia totuuksia. 


Syksy saa puolestani olla ihan niin pimeä kuin tahtoo. Jos muutama pikkupikku velvollisuusjuttu jätetään huomiotta, arki on kuin suoraan Tikkurilan pro grey-sävyliuskoilta, kauniin harmaata. Asiat, joista kehittyy ihon ja ankeuden väliin suojaavaa teflonia, tuntuvat tipahtelevan eteeni tänä syksynä. Yin-jooga on hyvä esimerkki. Muutama viikko sitten aloittaessani olin varma, että persetenemiseni joogiksi hyytyy ensiasanoihin. Toisin kävi. Pujahdan perjantai-iltaisin ohjaajan lempeästä käskystä joogakuplaani ja hengittelen etuoikeutettuja sisään-ja uloshönkäyksiä niin, että kupla huurtuu onnesta. Pää ei surraa tuntiin mitään muuta. Lempeän mankelin läpi ajettu kehoni on viikonlopputilassa. 


Otan tavaksi perjantai-iltapäivien afterworkit kahvila Silmussa. Olen kiitollinen, että Rebecca istutti kahvilansa juuri bönden multiin. Paikassa ja sen emännässä on hyvät energiat. -Miten voi olla muuta kuin johdatusta, jos Balin pyöriessä mielessä paljastuu, että sinnekin linkki käy Silmun kautta? kysyy hihhulimielellä oleva verbaalikeskukseni.


Olen absoluuttisen -ton-vastainen. Kaikenlainen radikaali hihhulointi ärsyttää :) Siihen nähden syön tänä syksynä huomiota herättävän usein vegeä Silmun lisäksi myös kotona. Saattaapi tosin johtua postiluukusta tipahtavasta ruokalehdestä, joka kehoittaa rakastumaan ja teen työtä käskettyä. Teflon vahvistuu.



Kuin pisteeksi johdatuksen tielle saan viestin Pamelalta. Toiset rytmit suonissaan virtaavaa tanssinopettajaa on kyseenalainen kiittäminen sisäisen latinodiivani esiin tanssahtelusta. Vuosien tauon jälkeen Pamela vääntää lattarirytmien volyymit taas kattoon ja lantion uumenien lihasmuisti saa kuin saakin aikaan jotain pyörimistä muistuttavaa liikehdintää. Vähemmän lempeän mankelin läpiajattuna kiitän, että oikeita asioita tapahtuu oikeaan aikaan.  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti