30/09/2016
Ulkoilutan kameraa lenkkipoluilla ja iltakävelyillä. En vieläkään hallitse aukkoja enkä laukauksia, räiskin menemään ja harvemmin saan sitä, mitä tilaan. Maestron sijoitukset teoriaopintoihini eivät tuota kummoisiakaan tuloksia, mutta tuntuu, että luonnossa olen tekniikkani kanssa edes astetta läheisempi kuin neljän seinän sisällä. Epäilen suuresti sattumaa tai luonnonvalon osuutta asiaan.
Stailaan maahan pudonneita lehtiä parempiin sävypostitiohin ja asettelen tatteja ojennukseen polvet ja niskat jäykkinä. Lupiinin lehtien kastepisaroita en sentään pudotellut pipetillä, aitoja ovat. Käsi kaapinoven kahvalla tärisee. Riittääkö aitous?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti