27/10/2016
Olen kova puuhailemaan listoja. Lepo vaan Kippari, kannattaa ehdottomasti tulla kotilomille, kyseessä ei nimittäin ole remppalista, ei rakennuslista eikä edes koodauslista. Työstän pastalistaa. En oikeastaan koskaan yksin ollessani kokkaile pastaa. Sielu ei siedä vaikka vatsa vetäisi. Pasta on tunneruokaa. Kirjoitan ranskalaisille viivoille lempiannoksiamme, etten vain unohda hämmentää niistä yhtäkään. Tankkaan kaapit täyteen pastapaketteja ja öljyän kapustoja. Alkuviikon kansainvälinen pastapäivä ei ole mitään meillä starttaaviin pastakarnevaaleihin verrattuna.
Ultimatumlempipastani on spaghetti alle vongole. Böndeltä pikkusimpukoita löytyy nyhtökauraakin harvemmin ja jos sattuu löytymään, rohkeus ei riitä moisia pitkämatkalaisia hankkimaan. Syön vongoleni mieluiten merellisessä taustakohinassa. Kotona kokkailtavia toisen sijan pitäjiä onkin sitten pitkä lista: italialainen raakamakkara, tomaatti ja fenkolinsiemenet, Alenin Mutti-sooseineen kaatanut täydellinen tomaattikastike (kiitokset reseptistä Vatsa sekaisin kilin kolin!), aglio-olio-peperoncino, lohi ja sitruuna, puttanesca, tatti-voi-voi-voi-voi-voi ja pippuri...voisin jatkaa maailman tappiin. Löydän kaupan hyllystä ystäväni Angelan kotiseuduilta Napolin kupeesta Beneventosta Pohjolaan lennätetyt Rummon pastat. Ostan paketteja kyllä ihan sisustustarkoituksessa. Kippari maistaa heti, jos lautasella ei ole Barillaa. Syvimmät pastatunteet olen luonnollisesti kokenut Italiassa, ystävien keittiöissä yhdessä kokkaillen ja nauttien. Kaikkien retkieni aikana en ole kuitenkaan tavannut yhtään mammaa, joka hauduttaisi kastikettaan puolta päivää niin kuin legendoissa kerrotaan. Kotimaassa monien pettymysten kouluttamana en koskaan syö pastaa ravintolassa. Sen sijaan lasagnen olen ulkoistanut kokonaan Stoccan Delille. Häpeämättä tunnustan, että tekevät maan parasta, ehkä jopa saapasmaan.
Avocadopastaa en ole oikein vieläkään sisäistänyt. Silmiin osuu samaisen reseptikuningattaren uusimman pastafuusion, korianteripestopastan resepti. Korianteri vainoaa minua, olen siitä vakuuttunut. Kuulun siihen hämäräperäiseen promillen kokoiseen vähemmistöön, jonka mielestä korianteri maistuu shampoolle. Hiilaripoliisit ovat pikkutekijöitä tämän korianterinatsin rinnalla, mutta vihannesosastolla kärryyn kuitenkin luiskahtaa pari shampootupasta. Ennen kassajonoa tosin kiikutan pussit takaisin hyllylleen korianterimato sitkeästi korvissa soiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti