10/10/2016
Näin pitkälle syksyä pääsen ennen kuin sisuksieni Signorina alkaa pitää kovaäänistä mekkalaansa. Edellisestä Italiasta paluusta on 67 päivää. Signorina on vahvasti sitä mieltä, että olisi jo aika. Käsitehosteet ja äänen voimakkuus pyrkivät pintaan siviiliarjessa ja joudun antamaan selityksiä loman tarpeesta. Kaipaan Italiaan voimakkaimmin aina syksyisin. Vuonna anno domini Toscanan kirpeän kuulaisiin syysaamuihin syntynyt rakkaus saa (ikä)Signorinan sydämen yhä sykkimään. Mikään ei voita piipuista vielä kosteaan aamuun tupruavaa palavan puun tuoksua tai illalla reikäpannussa paahtuvia kastanjoita. Signorina on myös talven lapsi. On aivan erityinen viehätyksensä säästää keskiaikaisen kivitalon kaasulla lämmittämisen kustannuksissa ja odotella sitä, että punaviini saavuttaa juomalämpötilan, puhumattakaan polven yli ulottuvan nousuveden vallassa Venezian sumussa kahlaamisesta.
Tarkalleen vuosi sitten olimme Siciliassa. Makunystyrämuistini sanoo, että minuutilleen vuosi sitten kielen päällä oli juuri uppopaistettu arancini tai friteerattu meren elävä. Signorina alkaa olla pidättelemätön. Hillitsen mölyä Chiantin jämillä, mutta tyyppi ei ota rauhoittuakseen vaan vaatii lentolippuja painokkain -issimo-päättein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti