HYMYILYTTÄÄ

12/12/2017

Taas hymyilyttää. Tasaisempaa tyyppiä saattaa näillä sivuilla pyörryttää. Viime kerran synkkyydet ovat jo aikaa sitten vaihtuneet hymyyn. Vilkkaasta menosta on kiittäminen karjalaista geenistöäni. -Vot nii vällei liikkuut miu välittäjäaineet jottei tolku häivää! Ilosta itkeminen muuttuu vaikerrusvirreksi siihen tahtiin, etten aina itsekään pysy juonessa mukana. Ja vice versa.

Erityisesti hymyilyttää aina silloin, kun Missi Pestin näppäimillä kirjaillut negistelyni aiheuttavat positiivista liikehdintää. On ollut tietoinen valinta, etten ole lähtenyt osaltani lisäämään tämän kaltaisilla foorumeilla tapahtuvaa täydellisen elämän lietsontaa. En edes tunne kyseistä elämän alaa tapreeksi hyvin kirjoittaakseni siitä muille. Elämä on totta kaikkinen sävyineen. Se ei ole rakennelma ulkoa päin määritellyine kriteereineen, saati tuote, jonka voi esittää sapluunaan sopivin sanoin ja kuvin. Pysyn siis hymyillen valitsemallani tiellä.

Hymyilen paljon myös kukille. Tosin Kippari väittää, että irvistelen niille vähintään yhtä paljon. Ei pidä paikkaansa, jos kukat osaavat käyttäytyä. Irvistelen ainoastaan nupuille, jotka lurpsahtavat ennen avautumistaan tai varsille, jotka taittavat niskansa heti maljakkoon päästyään. Tunnustan, että parasta aikaa kyllä vuorotellen hymyilen ja irvistelen magnolian oksalle. Löydän kukkakaupasta oksan muutamalla eurolla. Se on täynnä nuppuja, mutta kauppias epäilee, ettei yksikään aukea näissä pimeyksissä (en saa siitä kelvollista kuvaa, keskellä päivääkin kamera itkee valon puutetta). Nyt oksa on ampunut kahdesta nupustaan suojakuoret lattialle ja kerällä on pari syvimmän violettia nuppua, jotka olen eläessäni nähnyt. En kestä tätä jännitysnäytelmää! Kohta pääsee itku! 

Joulukukkatouhuni on lähtenyt lapasesta jo marraskuun alussa. Rakastan hyasintteja, mutta ei elämä niidenkään kanssa pelkkää hymyä ole. Kenelle voi kirjelmöidä, jos hyasintit eivät tuoksu? Yksikään tänäkään vuonna ostamistani EI ole päästänyt alkeellisintakaan tuoksahdusta. Vain jos työntää kukinnon suoraan sieraimeen, saattaa tuntea vienon yritelmän. Ennen vanhaan oli paremmin -  koti tuoksui niin, että joulukuu meni päänsärkyä pidätellessä. 

Loppuun kerrottakoon vielä, että opin vasta eilen mitä ilmaus "hymy pyllyyn" tarkoittaa. Siispä naama peruslukemille ja uutta tunnetta putkeen Ystävät hyvät!