SYDÄNJUTTUJA

15/01/2018

Tykkään aina silloin tällöin kirjoitella muistiin pieniä isoja asioita, joista tulee hyvä mieli. Olen kutsunut niitä milloin miksikin, superlatiiveiksi tai hymyilyttäjiksi. Nyt pöllin otsikon uudelta "raamatultani" Sydänjuttu-kirjalta. Nähdäkseni kirjan kantava teema on oppia antamaan itselleen hyvää, no matter what, ja ymmärtää, että se ei ole kenenkään muun hommaa. Kukaan ei ole kenellekään mitään velkaa. Pikkuisen venkoilen aina vastaan, vaikka allekirjoitankin suurimman osan Anna Taipaleen ajatuksista. Hyvän hommailu toiselle, silloin kun se ei samalla pureksi oksaa oman takamuksen alta, on sydänjuttu vailla vertaa. Mutta ihan parasta on olla jonkun muun ajatuksissa ja hyvän hommailun kohteena. Tässä kohtaa tarkennettakoon, että kirjailija ei tarkoita itselle hyvän valitsemisella pelkästään syötäviä ja juotavia juttuja, vaikka jatko saattaa siltä kuulostaakin.

Olen selvästi pyörinyt ainakin kahdessa päässä viime aikoina. Siitä on (oli) konkreettisena todisteena neljä kaalikäärylettä ja pullo luomuolutta. Pionimies/kalamies/pizzamies/rapumies/jnemies on tätä nykyä myös kaalimies. Saan pelkomummon kyökiltä tuoksuvan käärön itse viikattuja kääryleita ja sydämeni on haljeta onnesta syödessäni ne puikulamuussin ja puolukoiden kanssa. Toisen hyväkkään hommailut löydän työpaikan lokerostani ensimmäisenä päivänä parin viikon loman jälkeen. Kollega on kartalla täydellisesti. Kaapissa on pullo kaljaa, jonka etiketissä lukee Karu arki.

Soin itselleni loman aikana kaiken, mitä mieli teki. Teki hyvää. Aineistoon kuului mm. 2,2kg painava luomupossu, jonka söin viimeiseen muruun ihan itse. Voisin jatkaa mielitekojeni listaa vaikka kuinka pitkään, mutta sykähdyttävintä tässä on se, että arjen alettua vaaka näyttää prikulleen 2,2 kilon lisälukemia. Täsmällinen sika, täytyy sanoa, kaikin puolin makuuni. 

Kirjoitan tätä samalla, kun suuri huoli istuu hartioillani ja potkii kantapäillä sydänalaa. Niin kuin usein, tämäkin tuli varoittamatta ja lupaa kysymättä, jysähti päälle koko painollaan, eikä ole liikkunut muutamaan päivään minnekään. Sydänjutuista ihanin on tietää ja tuntea, että lähellä on ihmisiä, jotka kannattelevat, kun ainut asia omassa päässä on pelkojuttu.