24/08/2018
Onpa kerran supermalli nimeltään Saimi. Eräänä päivänä Saimi saa tarpeekseen milanojen, pariisien ja helsinkien kissakävelyistä. Hän päättää muuttaa keskelle etelä-savolaista ei mitään. Saimi vaihtaa louboutinit lantsareihin ja lähtee samoilemaan pitkin metsiä. Yhtäkkiä, haperoiden, valmuskoiden ja tattien keskellä pilkottaa vanha ränsistynyt hotelli. -Pistetäänpä homma pyörimään, tuumaa Saimi ja ryhtyy toimeen.
Tarinan jatko ei liene kenellekään vieras. Hurjan remontteeraamisen jälkeen vuonna 2016 huonoon kuntoon päässyt rakennus herää uuteen aikaansa hotelli Punkaharjuna.
Ajamme hotellille lounaalle eräänä elokuisena perjantaina. Harjumaisemat vetävät vertoja Toscanan kukkuloille, metsät ovat satumaisia ja niiden vetovoima maaginen. Ei ole epäselvää, miksi maailman metropoleille on jäänyt näppeihin lyhyempi tikku. Tulee halu tehdä saimit ja karistaa kaupunkitomut jaloista pysyvästi.
Rinteen reunalla seisova utuisen roosa hotellirakennus on itse kaunotar. Harjun todellinen valtiatar on kuitenkin pitkässä boheemissa kesämekossaan häärivä upea emäntämme, joka juttelee rennon oloisena vieraiden kanssa. Saimin karisma on hurmaava sekoitus maailmannaista ja metsänneitoa. Ruoka on taivaallista, palvelu moitteetonta, visuaalisuus viimeisen päälle ja Saimin energia, jonka paikassa aistii on vahvaa ja lumoavaa. Punkaharju on nostettu maailmankartalle tällä voimalla ja herkkyydellä. Samaa välittävät myös seinille ripustetut Elina Simosen upeat valokuvat.
Koska Kippari ei suostu näiltä seisomilta muuttamaan Punkaharjulle, joudun palaamaan sinne turistina. Olemme näky, kun vedämme ystävän kanssa cabin bagejamme pitkin kansallisia metsämaisemia ja otamme google mapilla suuntaa Luston asemalta hotellille. Olemme ostaneet matkapaketin, johon kuuluu hotelliyön lisäksi Samuli Edelmanin konsertti Olavinlinnassa.
Olen jämähtänyt Samulin virsimoodiin ja odotan lavalle miestä, ääntä ja hartaanpuoleista tunnelmaa. Sen sijaan estradi täyttyy muusikoista, joiden suonissa veri kiertää perushanuristia astetta kiihkeämmin. Samuli, onnekas, on selvästi löytänyt heimonsa romaaniorkesteri Suorasta linjasta. Ilo kuplii, tahti kiihtyy, rytmi tarttuu ja linna tanssii.
Konsertin jälkeen palaamme hotellille, joka on täynnä elämää. Harjun pimeässä yössä italialainen iskelmä, ystävien nauru ja puheen sorina sekoittuvat ikihonkien huminaan. Niitä säestää määrätietoinen korkojen kopina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti