08/08/2018
Löysinpäs tieni takaisin tälle tontille! On päässyt polku vähän pöheikköitymään ja läppärin kansi kasvamaan sammalta, mutta herra mun jee, mikä kesä! Halleluja! Saattaa jäädä sama virsi päälle hetkeksi aikaa, kunhan saan näppäimet rasvattua ja takapuolen pysymään penkissä sen verran, että kesä alkaa muokkautua sanoiksi. Vaikka filosofiani on, että syöty kakku on syöty kakku ja loman loppu on maailmanloppu, eihän tässä voi kuin ylistää kaikkea sitä lämpöä ja ihanuutta, millä on tullut hivellyksi. Ensimmäistä kertaa ilmassa on pientä toivoa, että ahmien nautitulla kesällä saattaa pötkiä pitkälle syksyyn. Siis saattaa.
Käsi sydämellä vannon, että olen valittanut viimeeksi heinäkuun 10. päivä. Kannattaa palata postaukseen, jos kaipaa kotoista narinaa. Pienintäkään piipitystä ei kuulunut edes niinä öinä, kun sisälämpötila oli reippaasti yli kolmenkymmenen. Asettelin tyynesti pieniä märkiä pyyhkeitä höyryävän kehoni päälle ja jatkoin hallelujan hoilaamista, jos uni ei ottanut tullakseen. Viikonpäivättömät päivät painelin helmat paukkuen elämässä kesää. Kunhan tässä karistelen viimeisetkin heinät hatusta ja palaan ruotuun, luvassa on kappaleita kauneimmasta kesästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti