30/11/2018
Koluamme Obaman Michellen kanssa kaappeja. Tai minä koluan ja Michelle tarinoi vieressä. En justiinsa keksi mitään tyydyttävämpää kuin roskien lajittelu ja roinasta eroon pääseminen. Kannan tavaraa kierrätykseen ja kirpputorille sellaisella vimmalla, että jos Kippari nyt sattuisi tulemaan töistä kotiin, olisi suuri vaara, että mies päätyisi hintalappu otsassaan second hand rekkiin.
Kuuntelen Amerikan entisen ensimmäisen naisen itsensä lukemaa äänikirjaa Becoming samalla kun vapautan kaappeja parittomien purkin kansien ja iskemättömien vispilöiden tunkkaisesta energiasta. Michelle vaikuttaa hyvältä tyypiltä, homma etenee hänen kanssaan kuin rasvattu. KonMari on tehotiimimme rinnalla so last season. Sitä paitsi kyllästyin jo aikaa sitten neliöimään pikkuhousuja värikoodattuihin rivistöihin ja viikkaamaan sukkia säntillisesti. Olen palannut viskelemään ne tiukkoina kääröinä ja epämääräisinä läjinä suoraan narulta laatikkoon. Ihan sama, tulkoot ruttuisissa mytyissään miten surullisiksi tahansa. Marin perintöä on ainoastaan tämä vimma päästää irti.
Miten mielenkiintoista olisi kuulla Michellen huusholleeraamisesta. Järjestyksen ihmisenä hänen kaappinsa ovat varmasti ilman henkilökuntaakin jämptisti ojennuksessa, Toisin kuin Barackin, joka on kotioloissa huithapeli. Kirjan alussa Michelle kertoo miten hän hiukan Valkoisesta talosta muuton jälkeen viettää iltaa yksin kotona. Mies on reissussa ja lapset missä lie. Michelle nauttii. Hän saa, ilman huippukokin väliin punkemista, valmistaa iltapalakseen juustopaahtiksen ja siivota sotkunsa itse. Olen tähänastisen kuulemani perusteella vakuuttunut, että rouva jalat maassa Obama viihtyy myös kotihommissa. En ihmettelisi yhtään, jos turvamiehet silloin tällöin joutuisivat siivouspuhurin jälkeen kärräämään lastin epämääräisiltä tahoilta saatuja tuikkulyhtyjä ja lahjuskristalleja paikalliseen Konttiin.
Oma touhottamiseni tuskin huipentuu tyhjinä ammottaviin hyllyihin. En ole yhden paistinpannun nainen. Haluan aamuisin valkata kahvimukin kulloisenkin fiiliksen mukaan ja kattaa pöydän täydellisen astiaston sijaan eriparisilla laseilla ja lautasilla. Vanha apteekkarin talon astiakaappi pursuaa aarteita Kaj Frankin Killasta Adrianan Toscanassa maalaamiin rustiikkeihin keramiikka-astioihin. Entisen piian viisaus "vie mennessäis ja tuo tullessais" toimii kohdallani turhankin hyvin. Michellen siivittämänä tyhjenneet hyllyt täyttyvät vinhaa vauhtia jonkun toisen irti päästämistä Arabian vanhoista Ruska-kupeista, joista teen juominen tuntuu erityisen hyggeltä juuri nyt.
Koen valtaisaa mielihyvää kaappiraivauksen jälkeen. Vaikka moska on ollut ovien takana pois silmistä, ei se ole ollut pois mielestä. Miten paljon huonoa energiaa moinen sitookaan! Alan uskoa vapaan virtauksen voimaan, kun projektin ensi metreillä herään maanantai-aamuun virkeänä ja hymyilevänä.
Feng shuita varjostaa kuitenkin musta pilvi. Se on jämähtänyt päällemme tarkalleen kaksi kerrosta ylempänä, ullakolla. Kanahäkkivinttikomeromme eroaa rivistön muista kanahäkeistä sillä, että sen metalliverkkoseinässä on huomattava, ulkoneva pullistuma. Koppipahanen on räjähtämispisteessä. Jahka joskus muutamme, aion kylmän viileästi paeta paikalta muuttoautolla koskemattakaan siihen. Jos naapurin muistihäiriöisen mummon syyttäminen vinttikomeron valtauksesta ei mene läpi, olen valmis vaihtamaan henkilöllisyyteni peittääkseni jälkeni ja osuuteni sen tilaan. Vinttikomero numero 21, never heard!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti