10/03/2019
Tämä kirjoitus on pyhitetty riadimme rauhalle, joten Yönaiset, pliis, ottakaa tukeva asento haudoissanne ja laittakaa tulpat syvälle korviin, sillä tätä ette halua kuulla. Olemme varsinaisia afrikannössökävijöitä. Lillimme Jardin Secret'n hiljaisuudessa ja siemailemme minttuteetä sen sijaan, että ottaisimme kamelit allemme ja suuntaisimme Saharaan tai lähtisimme ylittämään Atlas-vuoria hakut olallamme. Ja kuka käy Marrakechissa antamatta hamamin jykevän pesijän kuurata ihoaan nilelle? Kaksi kättä nousee.
Kieltämättä hiukan harmittaa, että suunnitelmamme autiomaan kevytversiostakin menevät mönkään (jeepillä ensimmäiselle hiekka-aukealle, lounas beduiiniautenttiseksi stailatussa telttaleirissä, kamelin taputtelua ja kotiin), sillä tauti iskee ensin Kippariin. Tilanne on vähän sama kuin Muhametilla vuoren kanssa. Koska emme pääse keitaalle, keidas tulkoon meille!
Riadimme omistaa nettisivujen mukaan ranskalaispariskunta Cyrielle ja Julien, jotka tuntuvat olevan toimittamassa muotibisneksiään Pariisissa, sillä keidasta pitävät pystyssä Varapomo, Youssef ja Ismail. Jardin Secret on ihana kuuden huoneen majatalo, boheemisti chic ja helmi-maaliskuun vaihteessa vähän homssuisesti vielä talviteloilla. Pieni kaksiomme on juuri niin ihana kuin kotona katselemissamme kuvissa.
Talo on täynnä kutsuvia oleskelutiloja ja istuinryhmiä. Kaikkialla on pinoissa Cyriellen ja Julienin lempikirjoja (YSL&Pierre), huolettomia asetelmia ja valokuvia. Varapomo selittää, että kokki-Muhammed on jossain ongelmissa emmekä siis tule saamaan kuuluisaa vaaleanpunaisen kattoterassin terveyslounasta tai illallista (too bad, pakko etsiä oikeaa marokkoruokaa ;), mutta muuten palvelu on huomaamattomasti täydellisen huomaavaista ja homma toimii. Harmittelen, etten tullut pakanneeksi mukaan puutarhavälineistöäni (Fiskarsin sakset), olisin voinut joutessani harventaa sisäpihan banaanipusikot ja rapsia samalla kaikista noin kolmestasadasta muustakin kasvista kuivuneet lehdet pois. Talo on sitä paitsi täynnä hommaan sopivia hattuja.
Syljeskelemme (sikaupeaan) kattoomme ja naureskelemme omalle nössöydellemme. Meitä ei tavoita kujien vilske eikä niiden järkyttävät pakokaasukatkut. Ei mene hiekkaa silmiin, eikä viluta tähtitaivaan alla. Huoneeseemme kuuluu vain paikallisen satakielen luritus, jonka rikkoo silloin tällöin viereisen moskeijan kutsujoiku. Sekään ei saa meitä terhentymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti