17/03/2019
Vaaleanpunaisen lisäksi mieleni maalaa Marrakechia myös toisella värillä, ultramariinilla, lapislatsulin sinisellä, Yves'n sinisellä.
Marrakech palauttaa mieleeni mustahopeasiniraidallisen hajuvesipullon. Te kaikki -80-luvun lopun vierelläni kulkeneet, ystävät ja tuttavat, menneet ja säilyneet, tämä on teille: Pyydän mitä vilpittömimmin anteeksi aiheuttamiani Rive Gauche-katkuja, joilta ette voineet seurassani välttyä. Kestitte lemuamiseni urhoollisesti, kiitos siitä!
YSL:n Rive Gauche oli ensimmäinen naisen tuoksuni. En ymmärtänyt parikymppisenä tuoksuista tuon taivaallista, mutta Rive Gauche puki ylleni sellaisen varmuuden, että olin kuin köyhä tyttö Yves'n mustassa kulttismokissa. Muistan yhä miten hankin ensimmäisen putelini Finnairin Riminin lennolta ja millaista voimaa metallinen pakkaus sykki. Alyssa Ashleyn Musk-neitonen jäi sille kiitoradalle. Rive Gauche on nimikkotuoksujeni pioneeri. Se laittaa liikkeelle läpi vuosien kiemurtelevan ja aikojen myötä vaihtuvan Jaanalta tuoksuvan hajuvanan. Vieläkin ajatellessani menneitä elämänvaiheita muistot yhdistyvät vahvasti siihen, mitä tuoksua milloinkin käytin.
Joudun Marrakechissa Yves'n lumoihin. Yves rakastuu kaupunkiin -60-luvulla. Pian hän ja Pierre hankkivat sieltä ensimmäisen talonsa ja alkavat viettää säännöllisesti aikaa Marokossa. Ajelemme taksilla Medinan ulkopuolelle, missä sijaitsee pariskunnan viimeisin huvila, Villa Oasis, keskellä upeaa Jardin Majorellea. Villan vieressä on YSL-museo, joka on täynnä muotigurun asuja eri vuosikymmeniltä. Katsomme uudestaan jokunen vuosi sitten ilmestyneen Pierre Nineyn loistavasti tähdittämän YSL-elokuvan. Se lässäyttää Yves-palvontani. Elokuva antaa kuvan epävarmasta, ahdistuneesta, addiktoituneesta nerosta, joka kohtelee läheisiään miten sattuu ja ajautuu lopulta yksinäisen tuhon partaalle.
Palan kuitenkin halusta päästä privaattikierrokselle Villa Oasikseen. Haluan nähdä paikat, missä Yves ja Pierre järjestivät hulvattomia juhliaan suihkuseurapiiriystävilleen ja missä Yves milloin inspiraation, milloin tuskan vallassa piirsi luonnoksiaan. Tutkin asiaa ja selviää, että yksityiskierrokselle päästäksemme meidän pitää olla jonkin sortin luxury clubin jäseniä ja majoittua paikallisessa Four Seasonissa. Lisäksi vaaditaan 2000 punnan lahjoituspulitus YSL-Foundationille. Lippuluukulla virkailija ei ota kuuleviin korviinsa Rive Gauche-nostalgiapläjäystäni. Setelien puutetta ei kuulemma kompensoi nuoruuden pulikoinnit kyseisessä tuoksussa. Villa Oasiksen ovet eivät aukene. Köyhä, entinen, tyystin toiselle elämälle tuoksuva tyttö jatkaa vanhalla smokittomalla varmuudella matkaansa. Au revoir Yves!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti