14/05/2017
Olen tietoinen puutteistani ja vajaavuuksistani. Suurimmaksi osaksi oman aivotoimintani seurauksena syntyneellä listalla on pituutta, mutta näissä kymmenissä on se hyvä puoli, että lista myös lyhenee (omissa) silmissä. Sinut ja sujut on helpoin tie itsensä kanssa.
Listaltani on aina kuitenkin puuttunut yksi merkittävä asia. En ole koskaan tuntenut itseäni oudoksi tai epätäydelliseksi sen takia, etten ole kenenkään äiti. Se on suunnilleen samanlainen itsestäänselvyys kuin että en ole minkään maan prinsessa. Muiden puutteitteni takia olen ahdistanut itseni terapiaan, hengitellyt paperipusseihin ja menettänyt yöunia, mutta äitiydettömyyteeni olen varsin tyytyväinen. Millainen ihminen tuntee onnellisuutta siitä, että ei ole vanhempi?
Aiheesta ei puhuta eikä sillä paukutella henkseleitä. On epäsopivaa iloita lapsettomuudesta.
Pidän useimmista lapsista. Erityisen paljon fiksuista ja hyvin käyttäytyvistä ja suorastaan palvon sellaisten vanhempia. Arvostan kasvatusta ja uskon vahvasti haistavani, kun sitä on harrastettu. Oman kelloni tikitystä en vain koskaan ole kuullut. Korkeintaan muutaman harppovan viisarillisen verran vuosikymmeniä sitten, mutta silloin en tiennytkään mistään, saati itsestäni yhtään mitään. Kaikki, mitä sen jälkeen tapahtuu on nimeltään Elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti