20/05/2017
Muistan, miten pelkomummo aikoinaan toisteli ettei viissi, että mitä sitä nyt issiään varten (kyllä: pelkomummo väänsi ts-konsonanttiparin ss-muotoon, hän kävi messässä ja kassoi Kauniita ja rohkeita samalla kun lähtökohtaisesti kaikki hirvitti). Pelkomummo oli itseään kohtaan vaatimaton nainen. Ihan syyttä. Onneksi olen omena, joka on kierinyt kauas mummon puusta. Todellakin viitsin, nimen omaan itseäni varten. Käytän pellavaisia lautasliinoja myös maanantaiaamuina. Pienillä teoilla arkeen syttyy kuin huomaamatta muutama tähti lisää.
Juomapuolen apgreidaaminen on yhtään liioittelematta mullistanut maailmani. Juon mielummin vähemmän, mutta laadukasta. Keitän joka aamu itselleni kupillisen pour overia pienpaahtimon kahvista. Kahvin liruttelu käsityönä on rakastettavinta, mitä voin aamuäreälle itselleni tehdä. En ymmärtänyt elämästä mitään aikoina, jolloin ensimmäinen annokseni kofeiinia oli peräisin työpaikan mocca masterista. Jos en valmista kahvia itse, juon sen mieluiten Silmussa. Sama pätee mehuun. Jos en juo sitä Silmussa, puristan sen itse. Kahvin juon aina pyhämukista ja mehun bisnesluokan lasista.
Kuplajuoman kanssa oli käydä mummot. Kipparin ollessa törnillä en meinannut aina raassia avata pulloa vain itselleni. Seuran puute ei ole syy olla nauttimatta elämästä, saati se, että saattaisi jäädä kallista juomaa pullon pohjalle. Tätä nykyä kaapista löytyy aina myös muutama piccolo.
Pidän itseni kukissa. Poissa ollessaan Kippari tallettaa taloustilillemme jopa erityisen kukkabonuksen. Joka perjantai puolen päivän aikoihin saan viestin, jossa sanoman ydin on aina sama: "Jibbii, se on viikonloppu, muista ostaa kukkia!" Riippumatta siitä, missä milloinkin olen, ohje on ainut, jota noudatan täysin pullikoimatta. Harrastan myös kukkien pöllimistä. Viime viikolla taskuun sujahti valkovuokko ja kohta koittaa se aika, kun alan oksa kerrallaan verottaa naapuruston sireenipuskia. Because I'm worth it!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti