06/05/2018
-Huhuu, onks siel ketää?
Täällä ollaan taas! Jos jonkun korviin on kantautunut huhu, että blogit ovat kuolevaa kansanperinnettä ja syöksymässä someuniversumin mustaan aukkoon, ei pidä paikkaansa ainakaan tämän blogin kohdalla. Välillä on hiljaista, mutta totuuksien henki pihisee yhä. En ole vielä(kään) päässyt maineeseen saati yksiinkään kokkareihin, joten pysyn tontillani kuin dinosaurus ja kirjoitan siinä toivossa, että joku eksyy pienien totuuksien hämärän rajamaille. En aio myöskään uudistua vlogien tai podcastien suuntaan, kuten trendi on. Toisaalta, tulipa luvattua. Viime päivien tärkeimpien asioitteni, hiljaisuuden ja rauhan kuvaaminen ja äänittäminen voisi hyvinkin olla rahasampo. On sitä kanavilla oudompaakin tullut vastaan kuin se, että joku ei tee tai sano mitään.
Tarvitsen paljon omaa rauhaa ja aikaa itselleni. Olen haljeta innosta, kun Kipparin töihin lähtö lähestyy. Kokonainen kuukausi omaa elämää ja ylellistä yksinäisyyttä! Ei ketään mankumassa joka ilta pastaa tai naputtamassa siitä, että käytettyjä nenäliinoja lojuu pitkin kämppää. Ensimmäinen viikko kuluu mielihyvästä hykerrellen, kun kievon mikrokosmokseni lempireittiä oman napani ympärillä. Miten voikaan kahden aikuisen joka tois kuukautinen yhteiselämä olla niin kiireistä, ettei ehdi kantapäitä raspata.
Heti kun taksin perävalot häviävät näkyvistä, alan ottaa kaikkea takaisin. Hölvään ja öljyän, lapan uurteisiini naamioita ja voiteita, joiden vaikutuksiin en usko, mutta jotka ovat parasta itsensä lellimistä. Varaan kuumakivihieronnan ja käyn osteopaatin hölskyteltävänä. Tapaan Annan ja keskityn sydänjuttuihin. Iltapäivisin otan nokosia ja "syljeskelen kattoon" (pakko käyttää lainausmerkkejä, sillä tiukkapipoinen viikkosiivoojani lukee tätä meriltä käsin ja marmattaa jo muutenkin, että elän törnin ajan kuin pellossa). Erityisen nautinnollista on sulkeutua maailmalta ja ajatella, että pyöriköön ja touhottakoon, torkkupeiton alta ei liikene suoritustakaan sen kekoon.
En tunne yksinäisyyttä, olen itseni kanssa ja riitän erinomaisesti. Kestää tovin ennen kuin vetovoiman väistämätön laki alkaa kieräyttää kolikkoa kääntöpuolelleen. Tarve yhteyteen on antisosiaalisenkin pedon perustarve, irrallaan sen hukka perii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti