KUPLASSA

05/10/2018

Vietämme sijaintipaikantimen mukaan männäviikon Kreikassa, tarkemmin sanottuna Rodoksen saarella. Todellisuudessa vietämme viikon Casa Cook-nimisessä kuplassa saamatta juurikaan osumaa oikealta kreikkalaisuudelta. Kuplamme juurelta kohoavassa vuorenrinteessä laiduntavat villit kilit taitavat jäädä reissun autenttisimmiksi paikallisiksi.

Valitsemme eeppisen turisticolta kuulostavan Rodoksen vain ja ainoastaan Thomas Cook-matkailukorporatioon kuuluvan Casa Cook-hotellin takia. Kreikassa Casa Cookeja on myös Kosilla ja Haniassa. Näistä Hania on ainoa, jossa ei ole ikärajaa ja lady managerimme mukaan uusia only adults paikkoja on suunnitteilla ainakin Ibizalle ja Kroatiaan.

Casa Cook on kaikkia aisteja hivelevä elämys ja rennon esteetikkomatkailijan unelma. Aina parempi, jos sattuu olemaan hiukan hipsteriin kallellaan. Luemme hotellin oppaita etukäteen ja uskomme sopivamme ainakin keskiverrosti sisustuksiin, vaikka Kipparin parran kasvattaminen jääkin puoli tiehen eikä meistä kumpikaan saa hiuksia löysälle nutturalle.

Olemme tyytyväisiä kuplassamme. Kun kolmantena päivänä polkaisemme hotellin pyörillä ulkomaailmaan kartoittamaan lähitienoota, polkaisemme hyvin pian takaisin. Kolymbia, jonka kupeessa Casa Cook sijaitsee, on samalla sanoen kurjaa seutua. Emme löydä sieltä juuri mitään kaunista saati kreikkalaista. Ympäristö on täynnä tylyn näköisiä hotellikomplekseja, joiden aitojen takaa raikuvat Pamse-kerholaisten aktiviteetit. Kadut pursuavat krääsää ja piraattia. Vasta kauempaa löydämme kappaleen merenrantaa ja ravintolan, jossa rohkenemme kerran syödä, sillä listalta löytyy, tadaaaaa, punamulloja!

Vietämme suurimman osan viikosta turvassa kuplan sisällä. Casa Cookissa jokaisen huoneen patiolta on käynti altaalle, joka longertelee rivarimaisten valkoisten, modernien rakennusten ympärillä. Sviiteillä on omat privaattialtaansa ja hotellin sydämessä, ravintolan ja baarin keskellä on vielä iso allasalue niille, jotka kyllästyvät omaan rauhaansa.

Kuplan sisällä lomamme tärkein aktiviteetti syöminen sujuu sekin jokseenkin moitteetomasti. Pyöräretkestä viisastuneina tiedämme, että Kolymbian tavernat eivät ole meitä varten ja niinpä popsimme viikossa läpi kitchen clubin illallis- ja lounasmenut joko ravintolassa, baarissa tai omalla patiollamme. Lempparit löytyvät Mama's recipes-sivulta, jossa valittavana on perinneherkkuja kuten moussakaa ja stifadoa. Vähän kyllä jää kaihertamaan, että olemme liian kuplautuneita hankkiutumaan aitoon kreikkalaiskylään, ehdan kreikkalaismaman tavernaan kyseisten pöperöiden äärelle.

Makoilemme altaallamme silloin, kun naapurimme lähtevät lenkille, samoin silloin kun he menevät joogatunnille. Kun katselemme riippukeinusta, kuinka Georgen ohjaama reipas ryhmä askeltaa napakoissa vaelluskengissä kohti vuoren rinnettä, alamme pohtia josko mekin. Makoilemme altaalla illallisen jälkeen tähtitaivasta katsellen ja mainiota kreikkalaisviiniä siemaillen, suunnitellen yhä samaista urotekoa. Ennen viikon loppua olemme kuin olemmekin nouseet rinnettä kerran puoleen väliin, kerran huipulle saakka.