MAAILMANLOPUN MEININKI

20/10/2018

On alkanut ahdistaa. Siitäs sain! Ensin viiletetään huulipielet lepattaen ja helmat paukkuen nautinnosta toiseen ja ollaan kuin Ellun kanat pellossa. Itku tulee pienemmästäkin ilosta. Lennot on lennetty, siipi viistää maata. Yhtään ei auta, että kaikki on ihan hyvin. Ellun kana, tuo luovuuteni toteemieläin, käy lannistuneena kohti maailmanloppua. Ilon päivistä ammennetut ideat jumittavat kuin kultainen muna, joka ei ota pulpahtaakseen maailmaani valaisemaan.

Juuri silloin, ja munan sijaan, otolliseen maaperääni ja maailmaan pulpahtaa IPCC-ilmastoraportti sekä uutinen apinoista, jotka ovat ketodietillä. Keveän kesän ja ihanien lomien jälkeen katselen elämääni näiden tietojen valossa (pimeydessä) ja koetan saada asioista tolkkua kanan aivoillani. Elämäni on ilmaston vastainen, vieläpä hiilihydraateilla kuorrutettu sellainen. Tien pientareella toista kierrostaan kukkivat varsankellot, kuin todisteena siitä, että tämä lokakuun loppu on lopun ajan alku.

Ilmastotiedemiesten sanoman valossa elämäni on täynnä epäkohtia. Ajan autolla. Lämpöni on peräisin pahissähköstä. Ostan Henkkamaukalta hameen jos toisenkin, vaikka vannon, että ostan vain yhden ikuisesti kestävän Samujiiltä. Syön lihaa. Matkustan ilmojen halki. Kierrätän miten sattuu. Kaiken kukkuraksi omaan miehen, joka vasta ilmaston vastainen onkin. Tuo elämäni iso osa taittaa työmatkansa pallon pahamaineisimmalla liikennevälineellä useita kertoja vuodessa ja ajelee töihin päästyään toiseksi pahamaineisimmalla meriparkoja ees sun taas. Olen siis mitä suuremmin syyllinen planeettamme tämän hetkiseen tilaan. Toteemieläimeni onnellinen potpotus hukkuu ahdistavaan informaatioon.

Samaan saumaan silmiin osuu uutinen australialaisen eläintarhan apinoista. Apinoille ei enää syötetä hedelmiä. Poloisten hampaat on tippumaisillaan ja ne ovat lihoneet muodottomiksi. Hedelmissä ja marjoissa on liikaa sokeria. Kotimainen ketogeenisen ruokavalion guru komppaa uutista, mutta antaa armoa sen verran, että ihmisen on ihan okei syödä noin kerran vuodessa yksi lähellä kotia kasvanut pieni omena. Näen edessäni omenavuoren, jonka olen lappanut suihini satokauden aikana, marjaplantaaseista puhumattakaan. Olen ollut täysin väärässä kuvitellessani, että lisätyn sokerin vähentäminen riittäisi. Tietysti sen lisäksi, että ei koskisi sormenpäälläkään suolaan, rasvaan, viljoihin, maitotuotteisiin eikä lihoihin.

Kuin hyvän haltiattaren taikasauvasta markkinoille ilmestyy Emily Esfahani Smithin uusi kirja Merkityksellisyyden voima. Kirjan ydinajatus on, että voimme valita millaista tarinaa elämästämme kerromme. Kertomamme tarina vaikuttaa siihen, miten näemme elämämme ja itsemme. Jos siis ymmärrän idean lähellekään oikein, voimme itse luoda todellisuutemme uudelleen vain kertomalla sen toisella tavalla. Kuulostaa omaan silmään pissimiseltä, mutta päätän koettaa:

Aloitan soveltamalla tarinan kerrontaa lehmiin. Se tuntuu helpommalta kuin saada esimerkiski mies verbaaliakrobatialla ympäristöystävällisemmäksi, itsestä puhumattakaan. Maailmassa on yli miljardi nautaa. Nuo syyttömät eläimet tuottavat meille kättemme töiden kautta mustan listan ruokaa, lihaa. Lihaprobleemaa en osaa kertoa kauniimmaksi, joten tartun helpompaan ongelmaan. Naudat nimittäin pierevät päivässä 500 litraa metaania ilmakehään, mikä on supermegapaha asia (HS 14.10.18). Teen laskutoimituksen uutisen reunaan. Päästö ei kuulosta ollenkaan niin pahalta, jos pierut jakaa tasan kaikille naudoille. Se tekee laskujeni mukaan 0, 000 000 5 litraa metaania per märehtijä per päivä. En osaa lukea desimaalilukua, mutta se näyttää totta vie ilmastoystävällisemmmältä.

Ahdistukseni kaikkoaa tarinan kerronnan näkökulmaa vaihtamalla vain hetkeksi. Ilmaston lämpeneminen ei ole irvailun asia. Se, että syön sitä tai olen syömättä tätä aiheuttaen mahdollisesti itselleni ja varmasti jollekulle toiselle luontokappaleelle tai luonnolle tuhoa, ei ole irvailun asia. Syyllisyys ei ole irvailun asia. Eikä tätä tarinaa voi kertoa kauniimmaksi. Kuten Jari Tervo sanoo, se mikä alkaa myös loppuu. Siinä välissä koetan tehdä rehellisen ja vilpittömän parhaani ja elää ahdistumatta kuoliaaksi.