IKÄVÄ

28/06/2016

Palaan maitojunalla Karjalaan juhannuksen viettoon. Keskellä keskikesän juhlia kaipaan huudejani ja mietin sieluparkaani, joka syksyn pimeydessä tulee putoamaan böndelän pohjattomaan mustaan aukkoon, jossa alkokaan ei ole shamppanjakauppa, vaan, kuten veljeni muistuttaa, Prisman märkä pää. Olen kroonistunut Etelä-Helsingille, sen maisemille ja tunnelmille enkä tiedä onko tautini parannettavissa. 

Viimeisinä päivinä sekä aamu-, iltapäivä- että iltalenkkeilen Hernesaareen Löylyyn. Paikka on upea. Pohdimme ystävän kanssa roselasillisten jälkeen Jasperin ja Anteron sisustuksia. Kaikki on loppuun saakka mietittyä. Ja olkoon puu tässä tapauksessa miten venäläistä vaan, se on uskomattoman kaunista. Eikä ole mitenkään vähäpätöinen seikka sekään, että käsilaukku mätsää täydellisesti naistenhuoneeseen. Italialainen assistenttini ja ystävän Selma olivat kuin Löylyyn luotuja.

Korkeavuorenkadulle on avattu pikkuruinen Brooklyn. Mikä onni addiktille, ei tarvitse tärinöissä enää raahautua Rööperin puolelle. Liikkeellä on vahva huhu, että kuppikakkutaivaan red velvetiin ruutataan huumetta. Kylmä hiki nousee otsalle, kun mietin tulevia mustan aukon vieroitusoireisia liskojen öitä.

Juhannustarjoiluistamme ei puutu mitään, itse pyydetyiltä kuhilta on paistettu jopa posket, enkä millään ilkeä ääneen haikailla Helsingin herkkuja. Ystävä koettaa parhaansa mukaan valaa uskoa tulevaan ja on sitä mieltä, että syksyn pimeydessä voi lohduttautua ihanilla muistoilla. Missi Pestille syöty salaatti on syöty salaatti.