LATELY

20/06/2016

Postausväli pitenee sitä mukaa kun suloinen joutilaisuuteni lyhenee. Elän siirtymävaiheessa enkä saa oikein otetta mistään. Asiaa ei yhtään helpota se, että Helsinkiin tuloni jälkeen sataa kolme vuorokautta putkeen. Vesi liuottaa tajunnastani totuuden, että olen kaikesta huolimatta lomalla. Sumuisen harmauden läpi Helsinkikin on muodoton, en saa siitä kiinni moneen päivään. Missään muualla maailmassa ihmiset eivät taatusti samalla innolla suunnittele kaikkea, mitä kesällä - elossa ollessaan - tekevät. Yksi jos toinenkin bloggarikollega esittelee listakoosteitaan idylisistä kesäpuuhista. Ja sitten tulee tämä julma maa ja pilaa kaiken! Ainoa mikä sääkoomassa hitusen lohduttaa on se, ettei ole sattunut syntymään itärajan toiselle puolelle tai Pohjois-Koreaan.

Mutta nyt, aamuisen tunteja kestäneen sitkeän pinnistelyn jälkeen paistaa kuin paistaakin aurinko. Hallelujaa, pimeys on poissa ja valo pelastanut tämänkin sielun, ainakin hetkeksi.

Viime päivien hurmaavin meripoika ei suinkaan ole Kippari, hiiohoi ja ehei! Kippari keskittyy vaan ihan rauhassa paperitöihin, täällä sydän läpättelee muille Hemmoille. 

Vietän ihanan illan Hemmon ja sisustuskollegan kanssa. Uskoni vanhempiin ja lastenkasvatukseen palaa, kun kuulen kollegalta tarinan 6-vuotiaasta, joka kutsuu alkoa shampanjakaupaksi. Pakko lisätä, että tyyppi on eiralainen. Päätämme pistää paremmaksi. Sisäisestä ammattikasvattajastani näkyy kuin näkyykin mielenkiintoisen haasteen edessä elonmerkkejä ja sormissa tuntuu kauan kadoksissa ollut syyhy. Hemmolla saattaa olla eskarissa aakkosten lisäksi muutma muukin asia hallussa.

Paras seuraus aurinkoisesta säästä viininpunaisessa plyysibuduaarissa majailevalle on muutto puistoihin. Tehtaankadun ympäristössä on onneksi valinnan varaa. Kokeilen muutamassa tunnissa kaikki muut paitsi koira- ja leikkipuistot. Pussikalja puuttuu, mutta korvikkeena toimii loistavasti jäätelö ja kirja.  

Parasta sitten pelkomummon voissa paistelujen löytyy Fredrikintorilta. Lättykahvilan tuoksut leijuvat nenään jo paperikaupan kulmilla. Jos joku tarjoaa visuaalisesti (ja hygieenisesti) kyseenalaisesta punaisesta telttakeittiöstä mummolalta tuoksuvia isoja lettuja italialaisella taleggio-juustolla, lehtikaalilla ja mansikoilla olen paremmassa todellisuudessa. Letun ja kahvin verran kesä on kuin bloggarin postauksesta.