THE SHITEST

12/06/2016

Teen Missi Pestit ja aloitan viikon parhaat peräpäästä. Ja tiedetään - negativismi ei maata peri, mutta jos on kesäkuu ja pakkasrajaan on matkaa parhaimmilaan seitsemän astetta, saanen toivoa ainakin realistin titteliä.

Viikon The shitest on sää. Se on sieltä, minne aurinko ei paista. Kuva ei todellakaan kerro tuhatta sanaa enemmän. Rantabulevardi kodin lähellä on iltalenkillä arktinen. Poljen vastatuuleen pipo päässä, ilman jopoa, sillä sen satulaan jäätyisi takuuvarmasti ahteri. Myös laiturissa olevien veneiden määrä osoittaa, että Saimaa on todennäköisesti paikka paikoin uudelleen jäässä. Alkuviikon iltauutisten meteorologi kertoo, että pohjoisessa lumi on iltaan mennessä sulanut eikä uutta ole lähipäivinä luvassa. Nomutvoikunkiva! Seuraavana päivänä meillä sataa rakeita. Pakastan aivoni, että kestän kasassa.

Edellisen seurauksena on turha ihmetellä, miksi tämä kansa on synkkää. Hautaudun koomassa sohvan nurkkaan villasukat jalassa hokemaan miten kesä menee hukkaan. Pelastus koittaa kun Kippari ymmärtää tarttua ainoaan ja viimeiseen oljenkorteen ja alamme suunnitella maasta pakoa. 

Viikon parhaita suunnitelmia ovat siis matkasuunnitelmat. Sovimme laivatörnini alkamaan muutamaa viikkoa myöhemmin. Kippari väittää tarvitsevansa aikaa paperitöille. Todellisuudessa silmissä kiiluu seesteinen horisontti ilman päällikön päällikköä. Joustan mielelläni, sillä vuokraamme toimistotöiden ajaksi Ellulta Tehtaankadun residenssin. Ah, etelään! Italian loman suunnittelussa tuuli on myös myötäinen ja lämmin. Emme ole uskoa mattimyöhäistuuriamme, kun saamme Gardalta Gargnanon lempipaikastamme Villa Sostagasta täydellisen huoneen. Myös järven vastarannalta Malcesinesta löytyy sijaa majatalosta, joka pari vuotta sitten jätti meidät porttiensa taakse. 

Viikon paras tuoksu on ruusuinen. Vanhan varuskunta-alueen rannassa kulkevan lenkkipolun varteen on levinnyt muhkeat puskat villiintyneitä ruusupensaita. Onneksi kesäkuun lenkkivarustukseen kuuluvat hanskat, piikkisten kaunottarien katkominen maljakkoon onnistuu astetta kivuttomammin. Sää oikeuttaa mielestäni tähänkin laittomuuteen. Oksa shampanjapullossa on parempaa kuin alkuperäinen ja tuoksu tuo mieleen lämpimiä ajatuksia Kiinan ruususesta.

Viikon parasta ovat ihmiset. Viime ajat eivät ole olleet erityisen sosiaaliseti vilkkaita ja olen kiitollinen kaikista livekontakteista. Saamme sunnuntailounaalle ihanan nuoren parin. Kipparin harmaat ohimot tummuvat silmissä muinaiseen sävyynsä ja hyvä seura saa ikänumerosokeaksi ja nivelet notkeiksi. Tapaan pitkästä aikaa rakkaan ystävän, joka kertoo tarttuneensa unelmaansa sarvista. Itse tehdyssä kultalusikassa on tarjolla seikkailun makuinen vuosi. Halatessamme mieleen jäävät ilo, onni ja ikävä. 

Perä edellä alkanut kooste on kuin onkin kääntynyt positivismiin ja saldo jää plussan puolelle. Missi Pesti kiittää ja kertoo vielä, että viikon parasta pikaruokaa on vety, eteläkarjalainen alkuaine, jolle Helsingin herkutkin jäävät ainakin kerran kesässä toisiksi. Se on pakko käydä syömässä kauppatorilla, samaisessa kioskissa, johon tuli -80-luvun lopulla polkaistua aamuvuoroon tunnin unien jälkeen juuri kun oli ehtinyt polkaista pehkuihin.