02/07/2016
Törnin lähestyessä mieleen alkaa hiipiä epäilyksiä. En ole enää ensikertalainen, tiedän kokemuksesta, että Auto Bay ei ole millään mielikuvituksella muokattavissa ihmisristeilijäksi. Poikien maailma, poikien hajut ja poikien sapuskat eivät enää kuulosta ollenkaan niin kiehtovilta. Pakkaan muutaman ekstratamineen selviytymismatkalaukkuuni ja nousen junaan hyytynein hymyin. Päällikönpäällikön elkeeni ovat vähissä, vaikka Kipparin kaluunan nauhojen pitäisi jo kuuluvasti ratkeilla ompeleistaan.
Kippari miehistöineen toivottaa minut sydämellisesti tervetulleeksi aurinkoisessa Hangossa. Paperilla matkani näyttää tylymmältä. Kipparin pöydällä odottaa englanninkielinen kapulakielisopimus ja joudun allekirjoittamaan A-nelosellisen pykäliä, joilla vapautan varustamon kaikenlaisesta vastuusta matkani aikana. Sitoudun ymmärtämään mm. sen, että Auto Bay ei ole ihmisten kuljettamiseen tarkoutettu alus. Minusta ei kukaan saa myöskään minkäänlaisia korvauksia, jos satun huljahtamaan yli laidan. Ikävän tai sydänkohtauksen iskiessä kopterikin pitää maksaa itse. Tällä kertaa en myöskään pääse edes hitusen normaalimpaan risteilyyn viittaavalle passenger-listalla. Komeilen vihoviimeisenä crew-listalla nimikkeellä apprentice, harjoittelija. Kippari selittelee titteliäni byrokratialla samalla kun sitäsaamitätilaa-tilanne alkaa kirkastua. Matka Tanskan ja Ruotsin ohi Saksaan, Englantiin ja Belgiaan alkaa hiertävissä esimies-alais-tunnelmissa. Ryhdyn ottamaan harjoittelustani kaiken irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti