10/07/2016
Auto Bayllä ei ole monikaan asia vuodessa muuttunut. Komentosillan kuskin ja pelkääjän penkit on uusittu, nahka kiiltää eikä hiuksiin jää enää vaahtomuoviriekaleita repaleisista niskatuista. Viherkasveja on muutama lisää ja byssassa porisee yötä päivää riisinkeitin. Filippiiniläisiä on nyt myös päällystössä. Tyypit ovat iloisia ja nauravaisia ja ajelevat laivaa Kipparin mukaan enemmän tuurilla kuin navigointitaidoilla. Englannin aksenttimme eivät meinaa millään asettua samalle oktaaville, mutta kaikki on jeesjees ja molemminpuolinen ymmärtämättömyys sinetöidään naurulla. Kipparia ja förstiä ei naurata. Vanhoista skönärikavereistani törnillä ovat ainoastaan försti-Kimi, stuju-Petterson ja matruusi-Miikka. Konejullit ovat uusia, kaipailen erityisesti virolaisia herrasmiehiä Nagelia, Lillestä ja Shrekiä. Nostan hattua lähes kaksi kuukautta putkeen seilanneelle 17-vuotiaalle opiskelijatytölle, joka tekee täkkiharjoitteluaan ruostekonetta haalareissa laulattaen. Merimieselämän uutuudenviehätys ja kuherruskuukausi ovat selvästi kohdallani ohi. -90-luvun sävyin sisustettu pieni kaksiomme käy aika ajoin ahtaaksi. Olen äijämaailman ytimessä. Täällä haista on osuvampi verbi kuin tuoksua, miellyttävälläkin puolella. Törnin puolessa välissä nuuhkin hiuksiani ja olen varma, että minuun on tarttunut merimiehen haju.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti