PURKISSA

11/07/2016

Kesä tuntuu olevan kadoksissa kaikkialla missä seilaamme tai minne rantaudumme. Untuvatakiton aurinkokansikeli löytyy vasta törnin kolmanneksi viimeisenä päivänä Ruotsin rannikolta. Toisaalta kovin kummoista aallokkoa tai myrskyäkään ei ole tiellemme osunut. Olen kiitettävästi pysynyt tolpillani ja ilman ämpärikontaktia. Painin yksinolon ja joutilaisuuden mestaruussarjassa ja ikävystyn useammin ihmismassoissa kuin itseni kanssa, mutta pilvinen, kylmä ja sateinen sää tekee meistä hyttihöperöitä ja alan ymmärtää ystävääni, jolle aktiviteettien puute aiheuttaa välitöntä seinien kaatuilua. Auto Bay on kompakti maailma, purkissa on tiiviisti vain (merimies)ihmiselämän kaikkein tarpeellisin. Maallisten asioiden kaipauslistani kasvaa meripäivien edetessä merimailien pituiseksi. Sään takia ulkona kannellaolomme on vähäistä ja hytin happi tiheää. Kun saan loppuun Pariisitar - missä ja milloin vain-matkakirjani, tekee mieli kirjoittaa lukijapostia ja kertoa pariisittarille muutama positio, joita ei ole ehkä otettu opusta nimetessä huomioon. Kaikki se valo jota emme näe menee ainakin nimen suhteen enemmin purkkiin. Harhailemme kansilla lastin seassa ja käymme istumassa nahkaverhoilluissa Jaguareissa ja Range Rovereissa. Uusia autoja on tuhatkunta, kukaan ei koskaan saa förstin mukaan toisen lastinlaskijan kanssa samaa lukemaa. Ilmoittaudun ylimääräisen jaggen onnelliseksi omistajaksi. Kaavaa toistavien päivien virtaan tuovat vaihtelua Kipparin syntymäpäivät ja lauantaiset barbiquet. Katsomme myös kiitettävän määrän elokuvia ja ensimmäisen kauden Orange is the new blackistä. Vankilaympäristön valitseminen viihteeksi suljettuun pikku maailmaamme ei ehkä osu ihan nappiin. Kun hytti käy meille liian ahtaaksi, määrään Kipparin brygalle perämiesten riesaksi.