25/07/2016
Pakkaan laukkua kuvan tunnelmiin ja huilaan kirjoittamalla muutaman rivin. Postauksien suhteen pitäisi ryhdistäytyä, tahti ei ole ammattimaista, mutta kun pitää elääkin. Viikko kotona on mennyt lähinnä säästä maristessa ja kesää syödessä. Aikaa vieviä hommia.
Välissä harrastamme kotimaanmatkailua ja teemme päiväretken Kipparin opiskelukaupunkiin. Fine dining kotkalaisittain Varissaaressa on mielenkiintoinen elämys. Kaikki menee vähän sinne päin ja kampelakin muuttuu kokin hyppysissä loheksi, mutta silti merimieskaupungin konstailemattomuudessa on jotain hyvin aitoa. Ei olla Hangossa, sen huomaa rusketuksen väristä, veneiden mallista ja purjehdusgarderobista, mutta aurinko ja meri ovat samat. Norkoilemme upeissa puistoissa ja rantakuppiloissa ja naureskelemme paikalliselle mie-murteelle. Harmiksemme aito merimieskapakka Kairo on kiinni ja rommit jäävät näiltä skönäreiltä juomatta.
Viikonloppuna saapuu vihdoin täysin tuuleton helle. Ehdimme harjoitella muutaman päivän Gardan vielä rutkasti lämpimämpiin oloihin. Ylitän kynnykseni ja astun juhliin, joihin en aikonut astua. Hyvä tukka, parempi ihminen.
Juhlien päätteeksi keikaroin mökillä taatusti saaren upeimmassa lookissa ja palautan vaakaa tasapainoon, rehellisen brutaalisti, kaksin käsin. Halkoliiterin kupeeseen on saapuu yön aikana pullistelemaan syksy:
Pakko sanoa, mutta meidän mökillä on herkummat kuin teidän mökillä. Nyt en mene kuitenkaan pihaa edemmäs sieneen. Menen Gardalle, ylös Gargnanon vuoren rinteeseen (formula)herran kukkaroon nimeltä Villa Sostaga.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti