ASHORE

05-08/07/2016

Kolmen päivän merimatkan jälkeen saan ensimmäistä kertaa maata jalkojeni alle Saksassa Bremerhavenissa. Kaupunki on saman harmauden värittämä kuin edelliselläkin kerralla. Agentti, joka vie meidät keskustaan kertoo, että kunnon kesää ei ole Saksan lyhyellä rantaviivalla vielä koettu. Tilaamme kahvilassa kaikkea mitä Pettersonin breakfastilla ei ole tarjolla; cappuccinoja, bageleita ja juustotyynyjä. Marketissa lastaan laivaan kassillisen kirsikoita, nektariineja, aprikooseja ja luonnonjogurttia. Luonnonkosmetiikka, jolla olen korvannut normiarsenaaliani keväästä saakka saa mukavaa täydennystä saksalaismerkeiltä.

Belgian Zeebryggeen tulemme mereltä slussin, kanavaporttien kautta. Sulun sisällä vedenpinnan muutosta odottelee kanssamme kaksi muuta alusta ja hylje. Meillä potkurillisilla on keula kohti satamaa ja maata, evällisen suunta on selvästi merelle päin. Se pyörii laivojen seassa muina hylkeinä. Brygalla kyytiimme hypännyt paikallinen luotsi kertoo, että kaveri ei ole matkalla ulapalle sulkujen kautta ensimmäistä kertaa. Slussin meren puolella on nähty myös valas, joka pettymyksekseni ei kuitenkaan nyt punge sekaamme.

Vietämme vapaapäivän Knokken rantakaupungissa. Vaikka sää on aurinkoinen, on rannalla viileää. Riisun ballerinat ja uitan varpaita Atlantin alloissa samalla kun Kipparin näyttää kalalta kuivalla maalla. Ennen kuin kiduksista loppuu totaalisesti happi Massimo Duttin alennusmyynneissä, ehdin kassalle muutaman silkin ja pellavan kanssa. Siirrymme aperitiivien kautta rantaravintolaan ja tilaamme simpukoita, rapuja, ranskalaisia ja rosèta. Ennen taksiin hyppäämistä ostamme jälkiruoaksi peribelgialaisen satsin vohveleita mansikoilla ja suklaalla. Lounaan jälkimainingeissa, ilman luotsia ja ilman hinaajaa Kippari manoveeraa uljaan aluksensa takaisin meren rauhaan.

Seuraava pysäkkimme on Englannissa Southamptonissa. Hyvissä ajoin ennen satamaa Kippari alkaa saada postia Samantha Jonesilta. Joko Sinkkuelämän miestennielijä on vaihtanut homma tai sitten laiva-agenttiparkaa on siunattu mielikuvia tuovalla nimellä. Pettymys on kaikilla suuri kun salonkiin astelee tukevahko tyttönen keltaisissa (huomio)liiveissä. Saamme Samanthalta vääränpuoleisen kyydin kaupungille. Tämä tyttö on seilannut appelsiinilaivoilla sillä aikaa kun kaima on niellyt miehiä ja Cosmopolitaneja. Autuaan kiertelyn kauppakeskuksessa katkaisee siftaus. Kippari joutuu/pääsee palaamaan laivalle kaijan vaihtoon. Uudelleen parkeeraaminen vie aikaa, mutta lähdemme kuitenkin vielä Oxford streetille illalliselle kantapaikkaamme Oxford Brasseriehen. Ravintola- ja klubikatu on täynnä elämää. Syömme erinomaisen kala-aterian rosè-Zinfandelilla. Brittien luontainen ja aito kohteliaisuus ja lämminhenkinen asiakaspalvelu ilahduttavat. Tummassa Englannin illassa kävelymatkalla takaisin laivalle meitä hyökkää palvelemaan satamaportinvartija kesken kopissa raikuvan minareettien kutsun. Puuttuvat kulkukorttimme on kuulemma paha juttu. Passit eivät täysin vakuuta kaveria siitä keitä olemme. Vartija teke Kipparille kompakysymyksiä päästäkseen selvyyteen, olemmeko potentiaalisia salamatkustajakandidaatteja vai todellakin Auto Bayn henkilökuntaa. Kulkukortteja pahempi juttu on, että Kippari muistaa kaijan numeron väärin. Tilannetta ei helpota sekään, että emme taida ulkoisesti sopia tyypilliseen merimieskoodiin. Crew members ei tunnu vartijasta uskottavalta ja vasta kun ymmärrän pelata but he is the captain-korttin portit aukeavat.  Nukumme yön Titanicin naapurikaijassa ja kun köydet aamulla irtoavat, toivon, että matkamme päättyy sitä onnellisemmissa merkeissä. Maankamarat on tällä erää tallattu, edessä on kuuden päivän merimatka Pietariin ja sieltä Hankoon ja kotiin.