12/12/2016
Majailemme South Kensingtonin Earl's Courtissa Barkston Gardensilla hotelli Indigossa. Alue on täynnä idyllisiä viktoriaanisia taloja takorauta-aitoineen. Erkkeri-ikkunoiden syvennyksissä on jo pystyssä tyylikkäästi koristeltuja joulukuusia ja kiiltäviksi maalatuissa ulko-ovissa upeita havuseppeleitä ja köynöksiä. Intoudun havuihin yhdistetyistä kuivatuista sitrushedelmistä niin, että lopulta Kippari raahaa käsimatkatavaroissa sellaisista värkätyn tuoksuvan kranssin kotiin saakka.
Muutaman metropysäkin päästä kotoa löytyy paljon kiinnostavia kohteita. Ensitöiksemme tubetamme Notting Hilliin Portobello Roadille (muiden) italialaisten sekaan. Jälkeen päin ajatellen Notting Hillissä olisi kannattanut pysähtyä useammassakin viehättävässä pikkukahvilassa ja ruokapaikassa, koska tuleva pubetuksemme ei juurikaan enää tule jättämään moiselle tilaa.
Hieman ennen sulkemisaikaa päädymme Natural History Museumiin pällistelemään aidon kokoisia muovieläimiä. Darwinin ja kumppaneiden tutkielmia enemmän puoleensa vetää itse rakennus, joka on iltavalaistuksessaan huikea. Pällisteltävää riittää myös pihajäällä töpöttävissä luistelijoissa. Läheltä pitää etten vuokraa sinisiä muoviluistimia ja mallinna muutamaa kolmoskuviota ja taakse päin sirklausta.
Matkalukemiseni Julian Fellowesin Belgravian innoittamana pyörähdämme Hyde Parkin lenkin päätteeksi Belgravia Squarella. Elisabethin saleja Buckinghamissa emme ehdi mittailla, mutta Belgraviasta valjastamme cap-ajurin viemään meidät suoraan Kensingtonin palatsiin. Williamista, Katesta tai Georgesta ei näy vilaustakaan, Dianankin henkeä on vaikea tavoittaa, sen sijaan vähemmän kuninkaallisia ystäviämme italialaisia tulvii vastaan taas sankoin joukoin.
Reissun ehdottomasti parasta antia ovat kello viiden tee, Snowman ja Covent Garden. Arvomme Mamma Mian, Thrillerin ja Snowmanin välillä ja päädymme ostamaan liput musikaalien sijaan jouluklassikon tanssiteatteriversioon. Vasta lämpiössä meille kirkastuu iltapäivänäytöksen yleisön päätyyppi. Uniformupukuista pikkuväkeä on laumoittain, samoin välkkyviä lumiukkoledejä heiluttelevia punakikkarapäitä. Kerta se on ensimmäinenkin, kun soljumme Walking in the airin siivittäminä lastennäytöksessä kevyeen päivähiprakkaan.
Ihastun Covent Gardenin pittoreskeihin kortteleihin. Alue on täynnä ihania pikkukauppoja ja ravintoloita. Parasta ovat kirjakaupat, joissa voi istuskella juomassa marshmallowkaakaota kirjojen pläräilyn lomassa.
Päätämme korvata yhden pubiaterian oikeaoppisella kello viiden teellä. Lähellä Piccadillyä milanolaisalkuperää (!!) oleva Savini on oiva paikka pikkurilli pystyssä nautittavalle Earl Greylle. Hulppeaan tarjoiluun kuuluu kummallekin oma kolmikerroksinen tarjoilusetti skonsseja, leivoksia ja puddingeja tykötarpeineen. Kokemus on mykistävä: italialaismies Lontoossa keittää kaupungin parhaat teet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti