07/01/2017
Vakoilin kuvan sisaria useana aamuna viime keväänä firenzeläisellä piazzalla. Olen salaa vähän kateellinen kaikille, joilla on guru. Miten houkuttelevaa olisi olla yhden asian nainen ja heittäytyä pelastettavaksi, tulisi autuus sitten tsiisukselta tai vege-lacto-ovo-lautaselta. Kiitos hyvää, mutta ei kiitos. Menköön pelastus ohi suun. Jos ei ole terveyskuningattarista guruikseni, niin miten sitten rutkasti epätodellisimmista hahmoista. Painan lujan lempeästi deleteä tv-terapeutillekin, kun äänikirjan loppupuolella alan nähdä hänet mielikuvissani saarnastuolissa julistamassa sanomaansa. Usko horjuu kyllä jo siinä kohtaa, kun hän kehottaa valitsemaan luottohenkilön. Luottohenkilöön voi turvautua hädän hetkellä ja toimia kuten arvelisi luotthenkilön toimivan. Esimerkkeinä terapeutti käyttää mm. Vesa-Matti Loiria, Hessu Hopoa ja äiti-Teresaa. Tärkeää on, että luottohenkilöllä on samanlaiset arvot kuin itsellä. Ymmärrän, että esimerkit ovat (huonoja) esimerkkejä, mutta eikö nyt ainakin olisi maalaisjärkevästi viisaampaa valita luottotyyppinsä niiden joukosta, joiden arvot tuntee oikeasti.
Olen kiinnostunut kaikenlaisesta hyvinvoinnin lisääntymisestä ja hyvän kierrättämisestä. Ei ole puppua, että henkilökohtainen hyvinvointi lisää myös ympäristön hyvinvointia. Kysykää vaikka kommenttiboxin puolella Kipparilta :). Itselleni hyvän tekemisessä luotan itseeni. Jossain uumenissaan sitä kyllä tietää minkä aika milloinkin on, kunhan ensin hiljentää tauotta pauhaavan "kreikkalaisen kuoron", kuten ystäväni Franco Bollo mielen tuotantoa nimittää. Joogaopettajani mukaan mielessä vaeltaa päivän aikana n. 60 000 ajatusta. Kesken asanan alkaa melkein naurattaa. Voin huoletta ainakin triplata tuloksen, sen verran suulas mielipuoli pääni sisällä esitelmöi. Opettelen mielikriittisyyttä, suurin osa oman selostajani jutuista on nimittäin täyttä soopaa. Molotuksen hiljetessä sitä sitten tietää mille raottaa huultansa tai mihin ohjaa kehonsa. Puhuneeko syvyyksistä sittenkin guru?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti