15/01/2017
Arki kulkee raiteillaan. Jos asiassa pitäisi luottaa valtion rautateihin, ei tulisi kesää tänäkään vuonna. Sijaistan ajattelumallissa ystävää, joka näillä leveyksillä ollessaan ilmoittaa vuoden alkajaisiksi, että (kohta) on kesä ja heittää sukat jaloistaan. Arki palaa myös merimieselämäämme. Kippari pakkaa laukkunsa ja pääsemme molemmat omien meriemme rauhaan. Arki, kesä ja meri, mitä superlatiiveja sitä ihminen enempää tammikuuhunsa kaipaa. Tulee mieleen muutamia.
Tsau tsau hammaskiille, ne ovat täällä taas! Alkutalven hedelmäpelini on pelattu, kun törmään Lidlissä punasisuksisiin veriappelsiineihin. Asettaudun mielelläni veriappelsiiniguruksi ja suosittelen (huom: totaalisen yhteistyökampanjattomana) seuraajiani hakeutumaan nimen omaan Lidlin laareille. Muutamana talvena tehdyn testailun perusteella voin sanoa, että siellä myytävät nyrkin kokoiset, ulkoisesti vaatimattomat tapaukset ovat rubiinia sisuksiltaan. Mehu muuttuu siisonin edetessä punaviiniksi, väriltään siis. Erkki kiillottakoon kaluston entiseen loistoonsa, siitähän hammaslääkäreille maksetaan. Tipaton tammikuu on tämän läträyksen rinnalla lasten leikkiä.
Arjen parhautta ovat sunnuntaiaamiaiset, kotona. Syön viikolla hotelliaamiaista, jonka runsauden äärellä tajuan, miten luksusta hitaat aamiaiset pyjamassa ja villasukissa ovat. Tämän viikon onnellisin hetki sijoittuu oman pöydän ääreen: rypytön Hesari, uunimunaleipä, Lauritsala-kahvi ja (pintakiiltoa sekä tuhruista kuvanlaatua tasapainottava) blood orange eliksiiri.
Viikon inspiroivin ympäristö on ehdottomasti Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun päärakennus Töölössä. Erityisen kiinnostavaa ympäristön havainnointi on lounastauolla opiskelijaravintolassa. Ruokaa maksaessani ilmoitan kassapojalle, etten ole opiskelija. Poika todennäköisesti luulee, että olen jonkun (toisen pojan) äiti ja toteaa hymyillen "ei se mitään, mukavaa että liityit seuraan." Yllättävää on, etten turhaudu päivän aikana kertaakaan. Kolmiosaisen täydennyskoulutuksen ensimmäinen jakso laittaa opiskelukärpäsen pörisemään, ekonomistisesti suuntautunutta kehää.
Paras uusi tapa on äänikirjan kuuntelu. Kuuntelu on uusi lukeminen. Olen yhä kirjanlukuasento- (ja muutama muukin päänkenotusasento-) kiellossa. Päätän antaa tv-terapeutin äänikirjakokemuksen jälkeen kuuntelulle vielä toisen mahdollisuuden ja jään tyytyväiseen koukkuun. Leena Pöystin lukeman Nainen junassa-kirjan kertojapainotteiseen tyyliin, jossa vuoropuhelua on kohtalaisen vähän, kuuntelu sopii loistavasti. Tyynyjen ja peittojen seassa mukavassa makuuasennossa, silmät kiinni ja kippo mahan päällä olen varma, että tulen vielä törmäämään tietoon, jossa tämän kaltainen helppo elämä julistetaan vakavaksi riskiksi ihmisen kehitykselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti