29/04/2017
Ennustukseni menevät nappiin. Kotimaisen kevään rintamavyöhykkeisiin mahtuvat kaikki muut taivaan merkit paitsi aurinko. Pistän kirsikankukkafiltterit silmille ja pidän kiinni Pariisin valosta ja väreistä. Sorrun jopa macaron-kliseisiin. Paikallista Karjala-filosofiaa hiukan muotoillen on pakko todeta: "Mie voi lähtee Pariisist, mut Pariisi ei lähe miust".
Kippari lähtee törnille ja saan rauhassa jatkaa Pariisi-leikkejäni ilman että kukaan mankuu iltapalaksi pastaa. Maanantaina paikallisessa shamppanjakaupassa kassaneiti kehottaa vastaamaan pienellä näytöllä olevaan kysymykseen: Huomasitteko valikoimissamme olevat alkoholittomat tuotteet? Täppään kiltisti "kyllä", vaikka olen hetki sitten viilettänyt sivuilleni vilkuilematta suoraan myymälän perimmäisille hyllyille. Tekee mieli jäädä kaupan ulkopuolelle vakoilemaan, osuuko ns. satunnaisotanta jonkun muunkin vähän ennen sulkemisaikaa ostoksille tulleen kohdalle.
Olo on kevyt. Miten ihana huhtikuu, täynnä juhlahetkiä, ihmisiä ja kukkia. Ainoastaan sisäinen Signorinani on tilanteesta hiukan hämillään. Signorina ei ehdi gatto'a sanoa, kun se jää Pariisin perhosen yliajamaksi. Perhosen kevyen pörinän taustalta kantautuu tuupertuneen Signorinan korviin pehmeää sorinaa: renöö-pözöö-citröään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti