20/04/2017
Kuulumme ehdottomasti B-turistiluokkaan. Jätämme väliin lähestulkoon kaikki opaskirjojen huutomerkein suosittelemat must-see-nähtävyydet ja vietämme jonotuksilta ja massojen mukana vellomiselta liikenevän ajan puistoissa, katukahviloissa, kujilla ja kaduilla. Korvaamme Mona Lisan piknikillä Luxembourgin puiston täydellisessä auringon paisteessa. Eiffeliin jää kipuamatta, sen sijaan päädymme paikalle taksilla juuri parahiksi näkemään illan viimeisen valoshown auton ikkunoiden läpi. Jossain vaiheessa iskee morkkis ja yritämme apgreidata itsemme A-luokkaan parin tunnin hop-on/hop-off-bussikierroksella. Upeilta näyttävät Louvren lasipyramidi, Riemukaari ja the-torni avobussin toisesta kerroksestakin, vahva suositus!
Kävelemme ristiin rastiin Seinen vasenta rantaa. Harhailemme Marais'n kaduilla, istumme terasseilla ja vakoilemme paikallisia. Kielikylvetän itseäni ja harjoittelen puhenuottia sorisemalla kaikkia tuntemiani sanoja (autonmerkit mukaan lukien) peräjälkeen. Tehostan viestiä sianranskalla. Vapise tube ja Sara Forsberg! Kipparin mukaan (joka puhuu sulavaa ruotsia samalla tekniikalla) kuulostan oikein pätevältä.
Metro on liikkumiseen kelpo kulkupeli heti kun alamme ymmärtää sen verran ranskaa, että löydämme tiemme ulos asemien lonkeroisista tunneleista. Opaskyltit eivät puhu way out-kieltä. Hyvä sää ja shamppanja-letullinen ruokavalio saavat meidät kuitenkin mieluusti myös kävelemään paikasta toiseen. Matka kotoa Montmartren taiteilijakukkulalle ja Sacré Cœurille antaa kuvan toisenlaisesta Pariisista: Gare de l'Estin ja Nordin rautatieasemien jälkeen näyttäytyy kaupungin kulttuurinen kirjavuus ja eriarvoisuus. Veikkaan, että näillä kulmilla ei itsemme mukaan lukien kukaan osaa lausua Champs-Elyséen ja Montaignen putiikkien hintoja. Kiiltävän, taatusti pienin kätösin ommellun miesten puvun saa halvimmillaan 28 eurolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti